Tyypilliseen tapaani olin juhannuksen sukulaisteni mökillä. Minulle ei jäänyt aikaa juuri muuhun kuin ruoanlaittoon ja tiskaamiseen, mutta illasta (ja yöstä) jäikin sitten aikaa olla sukulaisten kanssa ja pyöriä ulkona. Muutamassa välissä kävin myös kuvailemassa kaikkea luonnosta löytämääni. (= Suurimmaksi osaksi sukulaisteni koiria.)
Serkkuni corgi Pasi paljastui varsin kuvauskelpoiseksi eläimeksi. Kerrankin pysyi paikallaan sen verran, että sain räpsittyä muitakin kuvia kuin nopeita puhelinotoksia. Pasista kuoriutui kunnon malli...
Hän on tärkeä.
Hyvin majesteettinenkin vielä, as I said.
Tätini perheen 12-vuotias Hugo puolestaan liikkuu ainakin ulkona ollessaan sen verran, että siitä on lähes mahdotonta napata kunnollisia kuvia. Tässäkin kuvassa piti olla vain Hugo, mutta eräs muukin tahtoi nähtävästi mukaan.
Serkkuni toinen koira Minttu on kovin nuori yksilö vielä. Koirakammoisena ihmisenä hivenen vieroksuin ajatusta saksanpaimenkoirasta, mutta Minttu osoittautui varsin ihanaksi olennoksi.
Imagoni kissaihmisenä taitaa kärsiä lievästi tästä koirakuvien määrästä.
Mutta ei hätää, tuli sitä otettua muustakin kuvia!
Olin onnekas, kun älysin raahautua rantaan vielä yöllä. Huomasin mökin pihasta järven usvaisuuden ja kiskouduin rantaan isäni kanssa kuvaamaan. Suomen luonto on ehkä yksi tärkeimmistä asioista elämässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti