Tästä blogista on kesän myötä tullut enemminkin valokuvablogi, hupsista. Minkäs sille tekee, kun inspiraatiotaan voi purkaa niin monella eri tavalla. Kaikista mahdollisista ongelmista huolimatta olen kyennyt kuvaamaan / kuvauttamaan itseäni, mikä on huikean hienoa.
Mitä tähän blogiin tulee, ei hätää, kirjoitusbloginahan tämä pysyy vastedeskin. Katson vain helpommaksi postata tänne kaikki mahdolliset taiteenpurkaukset. Tämän kesän aikana tekisi mieli kirjoittaa hieman lempikirjoistani ja -elokuvistanikin ja sutaista parit novellit. Kaikki tämä Sudensilmien ohella tietenkin.
Ja tosiaan, blogin nimikin on nyt muuttunut osoitteensa mukaiseksi. Kirjainsadetta tuntui aina enemmän omalta kuin Mustetahroja, joten tällä mennään!
-----
Tämä jälkimmäinen lienee suosikkikuva itsestäni koskaan. Lahjaksi saamani ruusu kesti hyvin pitkään, joten sen kanssa kehtasi ottaa sen viimeisenä elinpäivänä vielä muutamat kuvatkin.
Eilen puolestaan kävimme ystäväni Iidan kanssa aamutuimasta kuvaamassa läheisellä lenkkipolulla. Pääsin vihdoin toteuttamaan elovenatyttö-kuvaushaaveitani, ai että. Näistäkin kuvista suurimman osan on räpsäissyt Iida.
Aiheeseen varsinaisesti liittymätön puunhalauskuva. :'D Sara kokee luontoa.
Tykkään jostain syystä ottaa kameralla itsestäni hämmentäviä lähikuvia. Kameralla kuvien ottamisessa on oma viehätyksensä, sillä en koskaan osaa tarkalleen sanoa, mihin kohtaan kamerani tarkentaa tai mitä se ylipäätään kuvaa, jos käännän sen poispäin itsestäni. Tässäpä näitä muutama.
Loppuun vielä kaksi Iidan eri päivänä ottamaa kuvaa. Jälkimmäistä pitäisi kenties muokata enemmän ja vähemmän myöhemmin...
Ihania kuvia..itselläkään ei tuu itseänsä kuvattua niin kännykällä kuin kamerallakaan, vain joskus harvoin.
VastaaPoista