(Tämäkin on jälleen näitä nopsia kouluharjoituksia! Bless them. Niitä tulee varmasti jatkossakin näkymään täällä, sikäli siis kirjoitan sellaisia tekstejä tunneilla, joita välttämättä haluan jakaa täälläkin.)
Keittiön ikkuna on auki. Se päästäisi tavallisena aamuna sisään auringonsäteitä, mutta tänään Aurinko on päättänyt pysyä pimennossa.
Vain lumihiutaleet tippuvat hiljalleen alas.
"Isä", pieni poika kuiskaa hakien lohtua vierellään istuvasta miehestä. "Isä, miksi tänään ei paista Aurinko?"
Isän ilme on apaattinen. Poika joutuu toistamaan kysymyksensä kahdesti, ja vasta sitten mies nostaa vaaleanvihreiden silmiensä katseen ylös pöydästä.
"Kyllä se vielä paistaa", isä kertoo pojalleen pakottaen hymyn kasvoilleen. Hymy ei kestä kauaa, mutta se menee poikaan täydestä. Hetken pojalle riittää pieni hymy hänen isänsä kasvoilla, se tyhjä, mitäänsanomaton ilme tämän kalpeilla kasvoilla.
Sitten poika huomaa, miten isän katse harhailee takaisin pöytään. Apaattisuus tekee paluuta.
"Mutta tänäänhän sataa lunta", poika yrittää vielä. "Paistaako Aurinko silti?"
Nyt hymy isän kasvoilla alkaa väreillä, poikakaan ei pidä sitä enää aitona.
"Niin..." Isä ei pysty jatkamaan. Ääni jää hetkeksi hänen kurkkuunsa, kuin ei tietäisi kunnolla reittiä ulos sieltä. "Niin, joskus sataa lunta. Se ei tarkoita, ettei Auringolle voisi olla sijaa joskus toiste." Kun hymyä ei enää pakoteta, se tulee luonnostaan.
Poika kohottaa hämillään kulmiaan, muttei uskalla esittää lisäkysymyksiä. Ilme isän kasvoilla on täysin uusi, se tekee hänestä uuden ihmisen. Poika ei tiedä, onko se hyvä asia. Kuuluuko tuo ilme isälle ollenkaan?
Mutta isähän hymyilee. Hymy tarkoittaa onnellisuutta, iloa, sitä kuplivaa pientä jotakin, jonka poikakin on tuntenut monesti. Pojan sisimmässä ei enää myllerrä, kun hän ajattelee, että isänkin täytyy tuntea sama onnellinen kipristely hymyillessään.
Isä pörröttää poikansa kullankeltaisia hiuksia ja nousee pois pöydästä. Hän miettii, tuleeko koskaan aikaa, jolloin hänen poikansa ymmärtää, ettei hän puhunut sinä päivänä Auringosta lainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti