Sudensilmät: luku 25

Luku 25: Runo sinulle

Mercury näki, että hänen veljensä oli häntä pitempi. Toisaalla vietetyt vuodet olivat antaneet hänen kasvaa Mercuryn ylitse. Mercury hymyili hieman, sillä ajatus perheeseen kuuluvan ihmisen näkemisestä tuntui turvallisemmalta kuin mikään hetkeen. He tunsivat hänet jo entuudestaan, heille ei tarvitsisi selitellä. Hymy ei kuitenkaan pysynyt kasvoilla kauaa, se hyytyi Lindrin kääntäessä kasvonsa Mercuryyn päin. Häneen katsovat valkoiset silmät punaisilla renkailla.

Mercury kavahti automaattisesti taaksepäin, vaikka tiesi, ettei voisi tehdä veljensä silmiä tekemättömiksi. Tilannetta ei voinut paeta.

”Sinä sitten palasit”, Lindri totesi tyynesti ottaen askeleen lähemmäs isoveljeään. Heidän ulkoiset eronsa näkyvät kunnolla vasta nyt – siinä, missä Mercury on laiha ja siro, Lindri oli treenannut lihaksiaan kuluneiden vuosien aikana. ”Sinä palasit nauramaan kaikelle sille, jota poissaolosi on täällä saanut aikaan.”

”Ei”, Mercury kiirehti vastaamaan, ”se ei ollut –”

”Lähdit noin vaan pois sukumme luota, pakenit tehtävääsi etelään. Minä todella toivon, että sinä sait tehtäväsi edes suoritetuksi.”

Mercury ei ollut suorittanut sukunsa vuosia sitten antamaa tehtävää tappaa Atlas, muttei uskaltanut kertoa sitä Lindrille. Ei, sillä tämän silmät kiiluivat Mercurylle tuntemattomalla tavalla. Ja mitä enemmän hän kertoisi, sitä syvemmälle veteen hän astuisi. Askelkin veisi hengen.

”Minä olen pahoillani”, Mercury kuiskasi tietäen, ettei vastaus kelvannut. Hän ei ollut edes varma, mistä pyysi anteeksi. Sanapari vain pääsi ulos häkistään.

”Tuskin minun tilastani ainakaan”, Lindri sähähti vastaukseksi saaden veljensä säpsähtämään. Ei ollut ollenkaan hänelle tyypillistä korottaa ääntään, Lindri pysyi useimmiten rauhallisena. ”Silmäni tosin eivät johdu sinusta. Valitsin tieni jo vuosia sitten.” Mercury ei ollut varma, uskoiko häntä. Hän tiesi veljeään ravistelevasta kateudesta.

Hymy Lindrin kasvoilla oli kuin lelustaan ylpeällä lapsella, ja Mercury tunsi hetken voivansa pahoin. He olivat jo liian syvällä, enää ei voinut kääntyä.

”Aiheutinko minä tämän?” Mercuryn ääni oli lamautunut, hän ei halunnut uskoa siihen, mitä veljelleen oli tapahtunut. Jos pelkästään Lindri oli ajautunut hankkimaan itselleen pahan silmät, mitä muuta pohjoisessa oli kahden vuoden aikana tapahtunut?

Mercury ei tiennyt, ettei Lindri ollut koskaan ollut epätoivoinen. Hän ei ollut koskaan tahtonut kaaosta tai päätynyt hankkimaan silmiä epätoivosta tai surusta. Ne tuntemukset olivat löytäneet hänet vasta myöhemmin.

”Aiheutit paljon ongelmia suvulle, mutta et minulle”, Lindri sanoi, ”käytännössä katsoen sinun poistumisesi aiheutti minulle vain sen, että minulla oli kerrankin kunnollinen syy toteuttaa kauan mieleni nurkissa pyörinyt idea.”

Mercury naurahti pienesti, hän yritti kadottaa tilanteen kaoottisuuden. ”Niin, sinähän olet aiemminkin puhunut myöntävään sävyyn pahan silmistä. Nyt olet varmasti tyytyväinen.” Ääni ei ollut ivallinen, hän eli oikeasti väärässä uskossa siitä, että Lindri oli tyytyväinen tilanteeseen. Oli toki, hän ei varsinaisesti katunut päätöstään, mutta silmien salailu oli eristänyt hänet monista. Ei ollut paluuta, ei varaa katua. Eilinen oli vain filminauha, joka piti Lindriä öisin valveilla.

Lindrin merkityt silmät tutkailivat veljeä kaikkialta. Tämä oli puketunut hyvin, ja vaaleansininen huulipuna elävöitti hänen muuten kalpeita kasvojaan. Veli oli kauniimpi kuin monet naishenkilöt, ja Lindriä huvitti hivenen. Mercury oli löytänyt oman tiensä, ja pieni kateellisuus riipaisi Lindriä, sillä hän ei ollut lähelläkään omaansa. Eihän Lindri tiennyt, ettei Mercury ollut missään vaiheessa löytänyt tyytyväisyyttä, epätoivo oli lisääntynyt Atlasin myötä. Lindri kadehti harhakuvaa.

Keskustelu oli jo käyty, Mercury ei keksinyt enää sanaakaan, jonka olisi halunnut sanoa veljelleen. Hän katsoi hänen kasvojaan, kunnes alkoi siirtämään katsettaan jalkoihinsa ja hitaasti koko kehoonsa, kadottaen sitä Lindrin näkyvistä. Sudensilmät osottautuivat kerrankin hyödyllisiksi, kun Lindri karjaisi hätääntyneenä veljensä perään. Mercury ei tiennyt, oliko Lindrillä ollut suunnitelmia hänen varalleen, mutta nyt niiden toteuttaminen oli tehty mahdottomaksi.