Wilhem & Julius
Sinun silmissäsi on avaruus. Se välkkyy ja spiraloi, kutsuu minua kohti. Sipaiset minua olasta, kuten teet usein kävellessäsi jääkaapille. Kosketuksessa säkenöivät kaikki ne vuodet, jotka olemme viettäneet yhdessä. Sama ele läpäisee kaikki ne ajat.
Ne vuodet, kun kynsiesi alla oli verta.
Ne hetket, kun meillä ei ollut sanoja, ainoastaan kosketus.
Naurussasi soi keväinen puro. Kysyt, otanko mangojogurttia vai päärynää, ja minä unohdun avaruuteen silmissäsi. Astun lähemmäs, vedän sinut vyötäisiltä minua vasten ja hengitän tuoksuasi niin, etten muista enää muuta. Toistat kysymyksesi, mutta minä painan pääni sinun kultaisiin kiharoihisi ja unohdun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti