Me emme hymyilleet siellä, mistä minä tulen. Me vaihdoimme
tiedostavia katseita, nyökkäilimme, mutta emme koskaan oppineet
hymyilemään. Meidän ei tarvinnut. Jokainen kohtaaminen oli jäätä.
Se olit sinä, joka opetit minulle, miltä tuntuu, kun lämpö jää asumaan rintaan. En kyennyt hallitsemaan sitä, se risteili yli sille piirrettyjen rajojen ja täytti minut kauttaaltaan. Sinä opetit minulle, kuinka hymyillään. Sinä jätit lämmön sinne, missä oli hyhmäistä hämärää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti