Musiikki pauhaa kovalla, vaikka televisio on päällä. Elokuvaksi on valittu joku niistä klassikoista, joiden nimeä kukaan meistä ei osaa lausua, mutta jossa pannaan, joten se riittää. Juustonaksuja putoilee lattialle, joku tallaa ne murskaksi sukanpohjiin. Irtokarkkipussin kyljessä irvistää sininen kruunupäinen ukkeli.
Limsan esanssinen haju. Sipsinmurut tyynyllä. Voimistuva nauru, joka lakkaa, kun elokuvan toinen panokohtaus alkaa. Rohmuan viimeiset sipsit, kun kukaan ei katso. Huone on täynnä tyttöjä ja silti olen näkymättömämpi kuin koulussa. Elisa kuiskii jotain ihastuksesta, joka ei ole paikalla. Kun hän selittää tarinaa koulun välitunnilta purskahtelevine yksityiskohtineen, olen varma, että olen unohtanut jotain.
Nauru hälvenee, elokuvan juoni ei kiinnosta ketään. Kun ilta himmuu yöksi, istun yksin kylmällä patjalla ja mietin, että nauru on poissa enkä vieläkään muista, mitä unohdin.
Tehty kurssilla harjoituksena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti