Tankarunojen harjoittelua

I

Kaipaan talvea

kuuraa joka oksalla

Silloinkin sanoit

että jää kestää taakan

painavan ja kylmenneen

II

Kuu tuo valoa

pimenevään pakkaseen

Tahdon langeta

sen kalpeaan loisteeseen

kun yö lipuu ylleni

III

Metsä on kultaa

Joka lehdellä hohto

Oksalla hehku

Mättäälle kultaiselle

kun saisin painaa pääni

IV

Illan hetkenä

aurinko kärryllänsä

pakenee rantaan

Läikkyen kesä kuolee

Valo vajoaa mereen

V

Talvi jäällänsä

hiljentää puron loiskeen

sammuttaa janon

Käännyn kohti jääpintaa

Kaipuuni on kaikonnut

VI

Vuori on hiljaa

Sen sydän on kiveä

kylmä kallio

Minunkaan huutoani

ei täältä tavoiteta

VII

Sade kasteli

jo pois muuttaneen kesän

Kukat kuolivat

Olinko menettänyt

tuoksusi ainiaaksi

VII

Multainen sydän

maan vakaassa huomassa

Likainen ydin

syvälle juurtuneena

poissa katseelta tulen

IX

Oksisto nousee

suojaksi linnun, kukan

Vihreä arkku

peittona pelkääville

Iänkaikkinen katto

X

Ruskea lehti

ja sadeiltapäivä

Linnuton oksa

Sisimmän surulaulu

hiljenneessä metsässä

XI

Yö on kirpeä

tähti heittää valonsa

Kiipeän ylös

Tuuli huutaa kasvoille

Edes valo ei suojaa