Ei tarvittu puiden helinää
tai meren suolaa sormien värissä
ei yleisön taputusta
ei valoja pimeään iltaan
Maailma teidän kanssanne oli kultareunuksinen kuva
joka ei koskaan kiiltänyt liikaa
vaikka lauloinkin teistä kauneimmat laulut
Ja joskus tuli vastaan
koko kuvan tummaksi muutavia tahroja
niitä varten teillä oli aina sopiva saippua jolla siivota
Aina joskus tuntui siltä
että ihan tahallani sotkin reunoja
te autoitte minua siivoamaan
ja joskus kerroksen alta alkoi näkyä aivan oikea kuva
Jokaisella päivällä ei ollut kultareunuksia
Sellaisille päiville teillä oli omanlaisensa värit
Ihan aina en nähnyt niitä ollenkaan
ja teidän piti kädestä pitäen opettaa
mitä oli keltainen
kun en muistanut enää miten pidellä värikynää
Kerran kompastuin lätäkköön
jonka pohjalta näin itseni
Ja kauhistuin niin pitkäksi aikaa
että taisin kuolla
Silloinkin te soitte puissani kilpaa tuulen kanssa
Kieltäydyitte tuomasta voikukkia haudalle
Ja jokaisella kerralla
kun en nähnyt enää eteeni
tulitte ja kerroitte
että lasipurkkiinkin voi taltioida onnen
ja se pysyy
vaikka kannen joskus avaisikin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti