Ensisäteet

Minun ensimmäinen ja viimeinen ajatukseni on hän.

En tiedä, kuinka kauan niin on ollut, mutta kun menen nukkumaan, ajattelen hänen pehmeää ääntään ja kaikkia niitä asioita, joita hän tiputtelee huuliltaan noin vain. Hän saattaa ongelmitta kutsua minua kauniiksi tai ihmeelliseksi. Se saa minut täysin hämilleni, ja sitten hän nauraa kirkasta nauruaan ja silittää poskeani ja sanoo yhä vain uudelleen asioita, joita en ymmärrä, että minusta voi todella sanoa.

Olemme tavanneet vain muutamia kertoja, ja silti se tuttuus ja suoranainen hellyys, joka minussa syntyy hänen kanssaan, on jotakin täysin uutta ja häkellyttävää. Se on syvempää kuin mikään, mille keksin inhimillistä selitystä. En ymmärrä, kuinka olen hänen kanssaan kuin olisimme tunteneet toisemme aina.

Mutta on myös muuta.

Kaikki ne ajatukset, jotka täyttävät minut, kun asetun hiljaa makaamaan pellavalakanoihini, hengitän hirsiseinien tuttua tuoksua ja tunnen, kuinka minussa sykkii. Ne ovat ajatuksia, jotka eivät ole koskaan tulleet luokseni tällaisina. Eivät näin lähtemättöminä ja väkevinä. Hänen kätensä, kun ne koskettavat minua ohimennen. Hänen tapansa nojata minuun, silittää minua, halata takaa päin ja sipaista poskea. Me koskemme toisiimme niin vaivattomasti, kaikki se tuntuu siltä kuin olisimme aina tehnyt niin.

Silti se tuntuu myös muulta. Joskus yksittäinen sipauskin yhdistettynä siihen, miten hän naurahtaa tai sanoo nimeni, saa koko kehoni muuttumaan. Olen aina täysin tietoinen siitä, miten veri pakkautuu haaroihini ja päässäni suhisee. Hän tekee sen minulle hetkessä, ja sekin tuntuu luonnolliselta ja silti niin ihmeelliseltä.

Minä tiedän, miten kylän miehet minut näkevät. Minä en ole koskaan ollut kenenkään seksuaalisten tarpeiden kohde, en ole ollut nainen, jota haluta. En ole ollut nainen laisinkaan, olen aina ollut tyttö, pieni ja hallittavissa. Joku, jonka itse punomia koreja voi säälien ostaa, joku, jonka ainaiselle hymylle voi nauraa mukana. Tyttö, jota ei voi ajatella seksuaalisesti. Tyttö, jolla on sieviä, mutta ei seksikkäitä vaatteita, tyttö, jonka kehoa ei voi edes ajatella, sehän olisi kuin ajattelisi lasta alasti eikä sellainen käy. Viaton. Pehmeä. Lempeä. Nieltävissä, ei koskaan pureskeltavissa.

Mutta minä olen seksuaalinen, olen aina ollut, minulla on aina ollut haluja. Kukaan ei kenties koskaan ole ajatellut minusta seksuaalisesti, mutta on iltoja, kun vien kädet pikkuhousuihini ja mietin, miltä se tuntuisi. Se, että joku tahtoisi koskettaa juuri minua. Ajattelisi näitä rintoja, tätä lantiota ja tuntisi leiskuntaa sisällään.

Mitä enemmän olen hänen kanssaan, sitä useammin ajattelen sitä, millaista se olisi, jos hän tahtoisi käydä päälleni ja painaa huulensa keholleni. Niiden täytyy olla kylmät, hänen huuliensa, sillä hänellä on aina kylmä. Miten säkenöivältä tuntuisikaan hänen suudelmansa lanteillani. Olen varma, että hän olisi kaikkea sitä, mistä olen koskaan unelmoinut kietoutuessani lakanoihini ja painaessani pääni mielihyvästä tyynyyn.

En ole koskaan ennen häntä ollut ihastunut naiseen. Kuvittelin aina, että olen joku, joka haluaa miehen, lapsia ja rauhaisan kodin metsän laidalta, mutta mikään ei ole koskaan tuntunut yhtä omalta kuin ajatus hänestä. Olen aina rakastanut metsää enemmän kuin mitään, ja hän on metsä, metsä on hänessä ja hän siinä. Tietenkin minä rakastun vielä syvästi häneen, joka on yhtä minun suurimman rakkauteni kanssa. Minä tiedän, että mitä kauemmin olen hänen kanssaan ja annan hänen katsoa minuun mustilla silmillään, sitä varmemmin tulen häneen rakastumaan. Tunnen sen jokaisessa eleessä, joka katseessa ja sanassa. Hän hän hän. Annan ajatuksen vahvistua sisälläni. Painun selälleni vuoteelle, hivutan kättäni pitkin reittäni, kohti pikkuhousujeni saumaa.

Hetken ajattelen, että entä jos se olen vain minä – jos olen ainut, joka ajattelee tätä. Sitten muistan, miten hänen äänensä joskus taipuu päistään, miten hänen katseensa viipyilee minussa lempeänä ja silti niin janoisena. Miten hän jättää kätensä niskaani, kyljelleni, minne vain, kunhan vain saa pitää sitä kiinni minussa.

Suljen silmäni ja annan lämmön tulla. Miten hyvä minun on olla siinä, ajatuksessa hänestä.