sunnuntai 28. elokuuta 2022

Kahdestaan

”Senkin tyhmä idiootti paska!!”

Keittiöstä kuuluu naurua. Isaias kävelee luokseni huvittunut ilme kasvoillaan.
”Mikä tällä kertaa on paska?” hän nauraa.
”Minun selkäni.”
”Aijaha?”
”Joo. Vitunvittu.”
”Ja niin mitä herra on oikein suorittamassa?”
”Venytystä, kuten näet. Miten on mahdollista, että sattuu! Minä taivun aina niin hyvin! Ai perkele nyt on tullut istuttua ihan lintassa selvästi. Vai nukunko minä sykkyrällä?”
”Nukut aika useasti.”
”Ahaa no se selittää.”
”Älä nyt kiduta itseäsi.”
”Kidutanpas. Sattuu. Ja sitä paitsi venyttely on mukavaa.”
”No tosi mukavaa kuulostaa olevan.”
”Tiedät kyllä, että nautin tästä. Yleensä ainakin. Nyt on vaan jokin jumi.”
”Hieronko sinua?”
”Joooo! Rakastan sinua ikuisesti!”
”Kävipäs se helposti.”

Käyn vatsalleni makaamaan ja suoristan kehoni. Isaias istuu takamukseni päälle ja alkaa tottunein ottein hieroa selkääni. Minusta lähtee epämääräistä sadattelua sitä mukaa, kun hän löytää kriittisimpiä paikkoja.

”Olet kyllä nukkunut jossain tosi huonossa asennossa, tämähän on ihan katastrofi”, hän sanoo painellessaan selkääni. ”Minä kyllä muuten kadehdin tuota sinun taipuvuuttasi. Kelpaisi itsellenikin.”
”Hähhää et saa, kerrankin olen jossain fyysisessä jutussa sinua parempi!”
”Gael, ei ole hauskaa.”
”On se vähän.”
”No eikä ole, koska tiedän, että sinulla on siitä kriisi.”
”Minulla on kriisi kaikesta! Mutta arvaas mitä minulla ei ole?”
”En taida uskaltaa arvata…”
”Asua Bethin ja Ranin häihin!”
”Oh, totta muuten.”

Isaias puristelee hartioitani sellaisella voimalla, että koko kehossa säkenöi. 
”Siis ne kaksi tekevät minut niin iloisiksi. Hitto sentään. Ei sitä uskoisi näinkin kyynisen otuksen nauttivan jostain niin aidon hemmetisti. Mutta he. He ovat ihania”, mutisen. ”Ai perkele Isaias aaaa!”
”Haluatko, että otan vielä kovemmin?”
”Itse asiassa joo. Lempeää kipua.”
”Rakas masokisti.”
”Sano se reisilleni.” Taputan takaapäin haavojen peittämiä reisiäni.
”Tuo oli huono. Jopa sinulta.”
”Hah.”
”Mutta olen samaa mieltä kihlaparista. Rani on niin valovoimainen, on kunniaa olla hänen ystävänsä. Hän voi toki olla paljon nuorempi, mutta hän opettaa silti minulle jotain tästä elämästä joka kerta, kun näemme. Pidän siitä, kun saan katsella elämää hänen silmin. Rani on niin älykäs ja avoin nuorimies.”
”Rakas sinä kuulostat tosi vanhalta, kun käytät sanaa ’nuorimies’, ja sinä olet sentään minua nuorempi!
”Hei ikäkriisistä emme aloita!”
”Äääärrrh! Anyway, asiaan. Rani on ihana. Ei mikään ihmekään, että hän ja Nori ovat ensimmäiset oikeat valonkantajat. Äää Nori… Voi rakas Nori. Häntä rakastan.”
”Olette niin ihania!”
”Niin olemmekin!”

Isaias taputtelee hartioitani.
”No niin, riittää tältä erää.”
Nousen istumaan. Päässä suhisee hieronnan jäljiltä, koko keho tietää tulleensa hierotuksi. Isaias silittelee pohjettani. Hän tekee sitä usein – jää koskemaan minuun, olemme missä tahansa. Rakastan sitä.

”Jos jotkut ansaitsevat häät, niin Rani ja Beth”, sanon hiljaa. ”En totta puhuakseni koskaan kuvitellut, että Bethin trauma hellittäisi tarpeeksi. Ei siis sillä, että avioliitto olisi mikään edellytys millekään, mutta tarkoitan vain, että minusta se sopii heille.”
Isaias nyökkäilee. Rakastan miestäni. Hän saattaa olla isommassa joukossa täysin hiljaa, mutta tiedän aina, mitä hän ajattelee mistäkin. Isaiaksen jäänsinisten silmien taakse mahtuu loputon määrä ajatuksia. En tunne ketään yhtä pohdiskelevaa ja älykästä. Kenties juuri siihen rakastuin hänessä. Hänellä on aina sanottavaa.

”Minäkin olen iloinen heidän puolestaan. Beth on tullut pitkälle. Eivät traumat ikinä parane, mutta on ihanaa nähdä, millaisen elämän hän on saanut miltei neljänkymmenen vuoden kivun jälkeen. Se saa uskomaan hyvään.”
”Niinpä. Se vetää sanattomaksi.”
”He ovat vaan niin hyviä. Mutta niin olemme mekin. Mieti nyt, meidän häämme olivat tämän kansan ensimmäiset häät oikeassa maailmassa!”
”Taitaa tulla Bethille ja Ranille vähän pienemmän mittakaavan häät”, hymähdän, ”ja hyvä niin. Beth rakas ei kestäisi metelissä ja ihmispaljoudessa. Äääh Beth on niin hyvä.”
”Niinpä. Heidän häistään tulee takuulla heidän näköisensä. Se on tärkeää.”

Isaiaksen käsi siirtyy pohkeelta reidelle, sipaisee polvea hellästi kulkiessaan.
”Ja meidän elämästämme on häitten jälkeen tullut meidän näköistämme. Että minä sitten rakastan sinua, Gael.”
Isaias siirtyy hitaasti, mutta vaativasti päälleni ja painaa minut vasten pehmeää mattoa. Olemme sohvan ja sohvapöydän välissä, tila on ahdas, mutta mahdumme siihen painautumaan hetkeksi toisiimme. Isaias suutelee minua lujaa ennen kuin painaa päänsä rinnalleni. Silitän hänen niskaansa, jonka hiukset on vastikään leikattu. Isaias jää siihen ja sulkee silmänsä.

”Kuuntelen sinun sydäntäsi. Olen niin onnellinen, että se sykkii vielä.”
”Voi kulta, en minä mihinkään mene.”
”Olen ollut niin huolissani.”
”Ja minä rakastan sinua senkin vuoksi.”
”En haluaisi elää ilman sinua. Ja sinä tiedät, miten paljon se minulle merkitsee.”
”Niin tiedänkin. Rakastan sinua, Isaias. Ihan tosi paljon.”

Isaias painautuu yhä tiukemmin kiinni minuun. Suuren ja voimakkaan miehen tunteminen niin pienenä on kokemus, jota aion aina varjella. Se, että hän antautuu aivan pieneksi minun syleilyyni, saa minut rakastamaan häntä valtavasti enemmän.

”Iz. Yksi kriisi olisi kyllä.”
Isaias säpsähtää.
”Se asu. Niihin häihin. Joiden ajankohtaa emme edes tiedä.”
”Gael minä kuolen, jos säikyttelet minua noin! Vanha sydämeni ei kestä!”
”Löisin sinua perseelle, jos ylettäisin. VANHA MUKA!! Muistutan herraa, että olen edelleen sinua vanhempi! Mikä minä sitten olen, ikäloppuko! Sinun ikäsi alkaa vielä kolmosella, turpa kiinni!”
”Laita joku minimekko.”
”Hei vau kuinka yllättävää.”
”Minä ajattelen vain sinun reisiäsi ja takamustasi.”
”Joo, perseen pitää näyttää hyvältä, totta.”
”Minun mieheni on maailman seksikkäin. Autsis, et kyllä saa näyttää liian hyvältä, muuten tuijotan sinua enkä hääparia.”
”Imartelet.”
”Tiedät, että puhun totta.”
”Voimme mennä siellä ihan ällöttävän rakastuneen näköisinä. Sinun käsi minun vyötäisilläni ja kaikkea.”
”Voi miten herttaista.”
”Indeed.”

Silittelen Isaiasta jälleen niskasta, saan hänet sulkemaan silmänsä uudelleen. Tunnen, kuinka hänen hengityksensä tasaantuu hiljalleen. Meidän ei tarvitse sanoa mitään, arkemme on ihanaa juuri tällaisena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti