Aloite

(Kuningas ja ruusu, tarinan jälkeen)

Meidän ensimmäinen yhteinen kotimme on vanha lankakauppa. Yksi niistä surullisista mustamerkkisten putiikeista, joita valkoinen hallinto on aina lakkauttanut omistajien mustan merkin paljastuttua. Tällaisia tragedioita on Krielin saarivaltioiden kadut täynnä. Pois siivottuja ihmisiä, murhetta, jota kukaan ei pysähdy katsomaan. Mustalla maalilla sotkettuja ovia ja ikkunoita, jotka kehottavat kaikkea kansaa pysymään kaukana.

Pieni asunto on ollut valkoisena pidetyn kapinallisen vara-asuntona. Valierissa sellaista ei pidetä epätavallisena, täällä varallisuustaso on saarista korkein. Kanssakapinallinen uhraa paljon majoittamalla meidät laittomasti asuntoonsa, mutta sitähän me täällä teemme; uhrauksia toistemme puolesta.

Asunnossa on pienessä tilassa kaksi kerrosta, huonetilaa ei ole paljon. Väritys on tumma ja lattiat puiset. Asunnossa on paljon tavaraa, kultainen sohva ja ikkunaa vasten kiliseviä aurinkoa ja kuuta esittäviä metallisia koristeita. Pieniä metalliesineitä ja pieniä koruja roikkuu seinillä. Tavarapaljous ja tummat, syksyiset värit tuntuvat turvallisilta linnan suurten käytävien jälkeen. En koskaan löytänyt niistä kotiani. Kenties, vain kenties voisin pesiytyä tähän pieneen asuntoon, jonka yläkerran ikkunoista näkee satamaan. Merelle.

Sellaisiin asioihin minä kiinnityn. Pieneen yläkerran ikkunaan ja metallisiin koriste-esineisiin. 

Ja Solasiin.

Solas on kanssani lakkaamatta. Nukun yöni kippuralla hänen kainalossaan, hänen suuret kätensä ympärilleni puristuneina. Me olemme keskustelleet ja olleet lähekkäin, yrittäneet kuroa umpeen sitä kuilua, joka välillämme on aina ollut. Emme voi keskustella vielä tässä vaiheessa tunteista, kaikki on kesken niin maailmassa kuin välillämmekin.

Sen sijaan on jotakin muuta, josta minä tahdon keskustella. Mitä pitempään Solas on minussa kiinni ja mitä kauempana olen lapsuudestani ja kaikesta kantamastani kivusta, sitä enemmän alan tuntea asioita kehollani. Seksi ei koskaan ollut minulle prioriteetti. Halusin sitä Solasin kanssa, koska hän halusi sitä. Koska se oli keino pitää hänet lähelläni. Ennen sitä en ollut ajatellut halua, se oli minulle vieras. Kehoni, joka oli isketty maahan satoja kertoja, ei ymmärtänyt hellyyttä ja janoa.

Mutta nyt.

Olen tullut tietoisemmaksi Solasin kehosta kuin koskaan. Kun hän makaa lattiatasolle asetetulla sängyllämme oranssinkirjavien peittojen ja vilttien alla, tiedostan yhä vain tuskaisemmin, miltä hän näyttää ja tuntuu. Hänen lihaksikas, vahva selkänsä. Leveät hartiansa ja voimakkaat kätensä. Mitä enemmän ajattelen hänen kehoaan, sitä lujemmin minussa tykyttää tavalla, jota en ole aiemmin tunnistanut itsessäni.

Me emme ole koskaan keskustelleet seksistä. Olemme vain harrastaneet sitä. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän se minua huvittaa. Harrastimme seksiä aina niin pimeässä, ettei Solas nähnyt edes mustaa merkkiä lantiollani. Solas on kuten miehet yleensä; hän osaa käyttää vain kaluaan ja sitäkin vain niin, mikä hänestä tuntuu mukavalta. Kun mietin meitä yhdessä, en muista koskaan tunteneeni sellaista säkenöivää tunnetta, jota tunnen, kun ajattelen yksin Solasin vahvaa selkää ja käsivarsia. Haaroissani sykkii, nälkä minussa kaipaa enemmän.

Minä otan sen puheeksi eräänä rauhallisena iltana, kun olemme molemmat kääriytyneet eri puolille sänkyä lukemaan. Solas nojaa ikkunanpieleen. Valkea hiussuortuva roikkuu tyynesti kasvoilla, ja kaikki Solasissa on niin rentoa ja seksikästä, että minussa halkeaa.

”Solas. Hei.”

Hän kohottaa päätään.

”Mmh?”

”Haluaisin puhua seksistä.”

Solas hätkähtää niin, että kolauttaa olkapäänsä ikkunankarmiin.

”Mmm, häh? Mitä puhuttavaa siinä on?”

Huokaan syvään, hieron hetken silmiäni. No niin, Lilika. Olet pystynyt isompiinkin asioihin kuin aikuiseen mieheen, joka on tuskin koskaan sanonut ääneen sanaa ”seksi”.

”No tuo sinun reaktiosi kertoo jo, että aika paljonkin”, hymähdän. Vien kädet pellavapaitani napeille, avaan muutaman suurentaakseni kaula-aukkoa. Solas ei kykene erottamaan silmiään etumuksestani.

”Teet tuon ihan tahallasi…”

Hymyilen.

”Julma nainen.”

”Vähän.” Karaisen kurkkuani. ”Joka tapauksessa. Minulla on enemmän haluja kuin koskaan.”

”H-haluja…” Hän toistaa sen kuin ei olisi koskaan elämässään ajatellut, että on naisia, jotka haluavat. ”Okei. Millaisia haluja?”

”Minä tahdon muutakin kuin penetraatiota. Nyt, kun olen vihdoin enemmän läsnä itsessäni, olen alkanut haluta enemmän asioita.”

Solas tuijottaa minua hivenen hädissään. Hän näyttää pikkupojalta.

”T-tottakai. Olet niin kaunis. Kaunein kaikista. Mitä sinä haluaisit minun tekevän sinulle?”

Kuljetan kättäni pikkuhousujeni reunoilla. Sormi hapuilee pitsisiä alushousuja, kunnes sujahtaa sisään ja hivelee hetken häpykumpua. Katson Solasia silmiin. Hänen kasvonsa ovat kauttaaltaan punaiset. Korvia myöten.

”M-… a-… siis…”

”Voisit alkajaisiksi katsoa minua kaikkialta”, minä kuiskaan ja hivutan alushousut vaivihkaa yltäni. Riisun Solasilta lainatun, liian suuren valkean paidan nappi kerrallaan, kunnes olen täysin alaston hänen edessään.

Huoneen kattoon on ripustettu tunnelmalliset kausivalot ja lattialla ikkunan vieressä palaa kynttilöitä. Solas näkee vartaloni joka kulman, enkä muista, onko hän koskaan nähnyt minua näin tarkkaan. Hänen poskensa hehkuvat, kun hän siirtää kirjansa sivummalle ja tulee lähemmäs.

”Lilika… sinä…” Hänen äänensä madaltuu. Hän tarttuu minua varoen vyötäisiltä ja tunnustelee. Olen yhä se sama tyttö, jota hän kosketti yli vuosi sitten. Olen ja en ole. Kaikki minussa on keskeneräisempää ja raaempaa kuin silloin. Olen paljaampi kuin koskaan, ja se saa minut työntymään lähemmäs.

”Koske minuun”, huomaan kuiskaavani. ”Haluan, että kosket minuun.”

Solasin käsi tuntuu suurelta ja kuumalta lanteillani, hän sivelee niitä joka puolelta kunnes hivuttaa sormiaan hitaasti haaroihini. Kun sormet löytävät etsimänsä, Solasista lähtee hienoinen hengähdys. Poskia kuumottaa yhä, ja niin kuumottaa minunkin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun hän koskee minuun tällä tavalla. Solas painaa päänsä rintakehälleni ja huohottaa. Hän ei tee mitään, tunnustelee vain, ja jo se tuntuu niin intiimiltä, että rinnasta ottaa. Solas suukottaa ohimennen toista rintaani ja tunnen, kuinka hän haluaisi jättää huulensa sille. Silitän hänen niskansa hiuspyörteitä, kiedon sortuvia sormieni ympärille estääkseni itseäni huutamasta. Solas ei tee vielä mitään, mutta jo hänen läsnäolonsa tuntuu säkenöivänä koko kehossani.

”Kuningattareni… Mitä haluat, että teen sinulle?” Solasin sormi lepää yhä haaroissani, tunnustelee varovaisesti. Se lähettää sähköisiä viestejä koko kehooni. Vain täällä hän saa sanoa minua kuningattarekseen. Se saa kehoni innostumaan. Hän saa luvan olla minulle tänään mitä ikinä tahdonkaan.

”Koske minuun. Et ole koskaan ennen koskenut minuun”, henkäisen. Solas jatkaa. Nopeutuva rytmi saa minut tärisemään innosta.

”Mm, olet niin pikkuinen…”

”Ah, hei, hieman ylempää… noin… mmh, älä lopeta vielä…”

Hän hyväilee minua vielä pitkään, kunnes ottaa sormensa pois sisältäni ja nostaa minut syliinsä. Hänen erektionsa tuntuu kovana haarojani vasten.

”O-olet niin lämmin ja… märkä…” Tunnen valuvani hänen reittään vasten, mutta se ei haittaa, sen ei pitäisi haitata, minusta tuntuu paremmalta kuin koskaan.

”Solas. Tahtoisin, että sinä…” Vien sormen suuhuni ja nuolaisen. ”Voisitko nuolla minua?”

Hetken Solasin piirteitä värittää tuttu pikkupoikamainen hämmennys. En tiedä, kuvitteliko hän meidän etenevän suoraan penetraatioon. Silitän hänen kaluaan housujen läpi ja saan hänet henkäisemään.

”Kyllä minä sinutkin tyydytän”, hymähdän hellästi, ”mutta minä tahdon kerrankin olla se, joka nauttii.”

”Totta kai, rakkaani”, Solas kuiskaa. ”Anteeksi… en ole koskaan tajunnut ajatella, että… että…”

”Että naisellakin on haluja ja tarpeita?”

Solas kääntää päätään häpeissään.

”No, et olisi ensimmäinen mies. Anna minä näytän, mikä saa minut kiemurtelemaan.”

Vetäydyn hänen sylistään, käyn selälleni makaamaan pehmeitä peittoja vasten. Raotan häpyhuuliani aavistuksen ja katson Solasia suoraan silmiin. Solas pitää toista kättään hetken suunsa edessä ja haukkoo henkeään. Kun hän riisuu paitansa ja tulee lähemmäs, koko vartalossani tykyttää jo valmiiksi. Solas painaa huulensa ensin reisilleni, suutelee niitä lempeästi ja sitten kuin jotakin, jota tarvitsee elääkseen. Hän on kiihkeä ja janoinen katsoessaan minua vielä hetken ennen kuin painaa päänsä reisieni väliin. Puristan huuleni yhteen, tartun sormillani lakanoihin.

En ole koskaan tuntenut mitään tällaista.