Kajo on ristinyt jalkansa ja pukenut pörröiset valkoiset säärystimet kapeiden jalkojensa suojaksi. Kädessään hänellä on valkoinen kuppi peuran kuvalla ja harteillaan minun viime jouluna hänelle ostamani viltti. Kajo virnistää minulle ja raottaa vilttiä. Kiepsahdan häneen tiukasti kiinni ja annan hänen lämpönsä tarttua.
”Mikä fiilis?”
”Se, että onneksi on viikonloppu…”
”Raskas työpäivä?”
”Mm-hmm… Tai en tiedä, ehkä mä olen vaan poikki. Oli ikävä sua.”
Painan suukon Kajon pehmoiseen tukkaan. Kajo tuntuu kauttaaltaan lämpimältä.
”Sulla on jo ihan lämmin täällä…”
Kajo nappaa molemmat käteni ja rutistaa tiukkaan. Rystyseni ovat verillä, en ole käyttänyt hanskoja koko talvena. Kohmeiset käteni sulavat Kajon ihon lämpöön. Kajo mutristaa huuliaan, tiedän, mitä hän aikoo sanoa.
”Joo joo”, murahdan ennen kuin hän ehtii avata suutaan, ”en oo käyttänyt niitä fucking hanskoja.”
”Miksi pitää olla tollanen! Saat syyttää ihan vaan itseäsi.”
”Tiedätkö, sen jälkeen, kun mutsi pakotti aina käyttämään niitä helvetin hirveitä rukkasia, mä en ole halunnut yksiäkään hanskoja lähellenikään. Sä tiiät kyllä ne hanskat. Hyi että.”
”Mä oon meistä se hienohelma, ja mä silti käytin lapsena niitä hanskoja.”
”Koska sä olit kiltti ja tunnollinen ja mä… Öö, no, sinnepäin.”
Kajo kikattaa ja suukottelee sormiani yksitellen. Hänen huulensa ovat niin pehmeät ihoani vasten. Saan väristyksiä.
”Oot mun idiootti”, Kajo kuiskaa hellästi vasten sormiani. ”Mä neulon sulle tumput. Sitten sun on pakko käyttää niitä, kun ne on sellaset säälittävät vähän purkavat ja nukkavierut. Et kehtaa olla käyttämättä.”
Nappaan Kajon tiukemmin itseäni vasten ja suukotan.
”Pitäisin niitä joka päivä. Sisälläkin.”
Kajo nauraa lisää.
”Niin varmaan.”
”Suihkussa. Märällä villalla limpsin sun selkää.”
”Hyi että, kohta en tee sulle noita.”
”Tee pliis! Käyttäisin.”
”Haen sulle kaakaota.”
”Höhlä etkä, haen itse.”
”Etpäs ehdikään!”
Kajo ehtii jo juosta keittiöön ja palaa pian höyryävä kuppi mukanaan. Hänen kasvoilleen leviää ilkikurinen hymy. Suupielissä on kaakaotahra. Purskahdan nauramaan.
”Kiinni jäit”, nauran.
”Ai häh?”
Kaappaan Kajon lähemmäs ja suukotan hänen kaakaoista suupieltään.
”Joit mun kupista saatana. Vaikka sulla on omakin.”
Kajo katsoo minuun samalla ilmeellä kuin aina silloin, kun jää kiinni lautapelissä huijaamisesta. Hän puristaa suunsa viivaksi ja purskahtaa sitten nauruun.
”Julma olet.” Kiedon viltin harteillemme ja painan pehmeitä suudelmia hänen kaulaansa. Kajo on niin lähellä, etten pysty ajattelemaan mitään muuta.
”Kohta on joulu, rakas”, kuiskaan. Se saa Kajon hymyilemään ja painamaan päänsä olalleni.
”Meille tulee ihana joulu.”
”Niin tulee.”
Kajo jatkaa sormieni suukottelua. Suljen silmäni ja painun tiukemmin häntä vasten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti