Täällä jälleen.
Vuosi 2023 on ollut kaunis. Kipeä ja kaunis. En tiedä, mitä sanoa; on niin paljon sanottavaa, että se kaikki ei mahdu pieneen ihmisen kehoon. Päällimmäisenä mietin sitä pientä ihmistä, joka vuosi sitten näihin aikoihin oli peloissaan eikä tiennyt, mitä odottaa tulevalta vuodelta.
Ole rauhassa, ei hätää. Me olemme tässä. Elossa edelleen.
Se pieni ihminen ei tiennyt, missä nyt on, eikä olisi uskaltanut edes arvata. Kaikki on kauniimpaa kuin koskaan. Kaikki se pelko, joka on aina jumittanut aloilleen, on alkanut väistyä. Tämä uusi varmuus, joka on tullut ja vallannut pelolta pinta-alaa, tuntuu vielä aristavalta ja vieraalta. Olen antanut sille tilaa kasvaa. Olen raivannut tilaa, mutta suurin osa siitä on tullut kuin itsestään. Askeleet ovat vieneet eteenpäin, tuoneet tähän. Sinä tiedät kyllä. Sinä tiesit jo silloin.
Ja minä tiedän myös sen, että rakastin aina teitä kaikkia. Pieniä ihmisiä, vähän eksyneitä, mutta aina valon puolella. Te ette jaksaneet toivoa, mutta minä toivoin aina teidän puolestanne.
Olemme alussa, mutta minä pidän teistä kaikista nyt huolen. Olen viimein tässä, vahvempi kuin koskaan. Avoimempi kuin koskaan. Ja te kaikki olette niin lähellä, että tunnen sen jokaisella hengenvedolla.
Loppuvuosi on tehnyt kiitollisemmaksi kuin mikään. En ole ollut vuosiin tässä, en näin lähellä itse itseäni. Olen aina ollut muualla, elänyt ajassa, jota ei enää sellaisenaan ole. Nyt se kaikki on tässä. Lähellä. Mennyt ja tuleva, se kaikki on tässä nyt. Elämä on kaunista ja hyvää. Tämä maailma on aina ollut hyvä ja rakastan sitä. Suru leikkaa joskus läpi niin, etten ole saada henkeä, mutta sekin kaikki on tässä, osa sitä, mitä minulla on nyt. Olen viimein tässä.
On niin paljon hyvää. On niin paljon kaikkea, josta olla kiitollinen.
Olen jonkin alussa, ja se tuntuu oikealta.
Kiitos kaikesta.
S, 2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti