Lasipurkkiin

 Iltan tuumia Kajosta

Joskus minä katson sinua ja mietin, että varastan sinut itselleni. Otan kiinni enkä koskaan anna sinua kenellekään muulle. Vien sinut jonnekin, jossa kukaan ei enää koskaan kysy peräämme, jonnekin, jossa voimme mennä naimisiin eikä kukaan kyselisi papereita. Maailmassa on paikkoja, jonne voisimme kadota, ja rakas, sinä tiedät, että jättäisin kaiken, jos sinä kysyisit.

On pelottavaa olla niin hauras. On pelottavaa olla kiinni toisessa joka solulla ja luottaa, että se riittää. Minä en ole koskaan ollut riittävä itselleni, mutta et ole sinäkään, joten meitä on kaksi, eikö niin? Minä tiedän, että sain sinut kerran ajattelemaan, että vika on sinussa. Sinä olet aina ollut täydellinen. Kaikki, joka sattui, oli lähtöisin minusta. Haluan, että tiedät sen etkä koskaan unohda sitä.

Joinain päivinä sinun olemassaolosi on liikaa. Se korventaa minua joka paikasta enkä pysy itseni perässä. Sinun ei tarvitse tehdä mitään saadaksesi sitä minussa aikaan, riittää, kun vain nojailet keittiön pöytään ja kirjoitat kauppalappua puhelimesi muistioon. Kauneuttasi ei voi laittaa lasipurkkiin, mutta joskus haluaisin tehdä niin; vangita sinut pieneen häkkiin ja pitää sinut siellä vain minun katseltavanani. Mutta sinä olet vapaa ja niin sinun kuuluukin olla. Minun on vain luotettava, että sinä haluat valita minut vielä huomennakin ja pitää valosi minun nurkissani niin kauan, kun vain päätät.