Dystopia

 päänsisäisessä avaruudessani

on pelottavia jäämiä todellisuuksista
jotka hiipuivat jo pois
kuollut maailma
katsoi kuinka utopiat valuivat viemäriin
ja keinotekoinen valo peitti taivaan
sinivalosäteilyssä
sarveiskalvoni muodostuivat uudelleen
olin

ehjempi
ja silti
niin rikki
tällä koneistolla ei ole ääntä tai mieltä
se jauhaa minut
palasiksi
enkä edes
huomaa sitä
vaikka sisäinen avaruuteni
kuiskii pehmoista utopiaa
joissa pellot kasvavat vehnää ja taivas on auringosta säpäleinä