Amme höyryää kuumana, kylpyvaahto näyttää kutsuvan pehmeältä. Tuijotan roikkuvia, kuluneita farkkujani ja mustaa huppariani, joista minun pitäisi riisuutua kylpyhuoneen kirkkaiden valojen paljastaessa jokaisen ihohuokoseni.
”Kheriii, otatko jotain juotavaa?”
”Tyhmä, en mä saa juoda!”
”No ei kun vaikka kivennäisvettä tai limonadia?”
”Kuka sanoo limonadi…”
Asael kävelee kylpyhuoneen ovelle ja nauraa. Hänellä on vain hotellihuoneen pyyhe lanteillaan, muuten hänen kehonsa on paljaana edessäni. Tunnen poskieni punehtuvan, vaikka olemme harrastaneet seksiä jo useamman kerran. Asaelia naurattaa.
”Taasko sinä naurat minun sanoilleni? Saat minut tuntemaan itseni ainakin kaksikymmentä vuotta sinua vanhemmalta…”
”Mä rakastan sua, kun oot tollanen. Hiton ukko.”
Asael nauraa.
”Niin siis, otatko?”
Hän heiluttelee laseja. Pudistan päätäni.
”Emmä.”
”Mene vain jo sinne kylpyyn. Tulen ihan kohta. Vastaan opettajaryhmään tulleeseen viestiin vielä.”
Opettajaryhmä. Nieleskelen. Riisuudun nopeasti, potkin likaiset vaatteeni lavuaarin alle ja humahdan kertaistumalta kipristelevän kuumaan veteen. Jalkojani polttaa, en voi liikuttaa raajojani, mutta poskieni punaisuus ei johdu kuumasta vedestä. Kauhon vaahtoa kehoni suojaksi, vaikka yritykseni tuntuu juuri niin naurettavalta kuin se onkin. Milloin minusta tuli tällainen? Vai onko se vain tämä kirkas valo ja ahdas amme?
Asael on ollut sinun sisässäsi! Miksi nyt ujostuttaa?
Ajattelen Asaelia kulkemassa muiden opettajien seurassa ja rupattelevan heille tasaisen rauhalliseen sävyynsä. Oppilaiden kysymykset, Asaelin kattavat vastaukset. Luokkaretki. Lauma lapsia riehumassa huvipuistossa ja tökkimässä museoissa lasi-ikkunoita tahmeilla sormillaan. Olen yksi niistä lapsista. Tällaisina hetkinä ikäeromme tykyttää luissani. Tuijotan kapeita ranteitani ja mustelmaisia polviani. Olen pikkupoika. Painan kasvoni hetkeksi veden alle ja puhallan veteen.
”Kheri? Mitä ihmettä sinä teet?”
Hätkähdän. Asael sulkee oven perässään ja tuijottaa märkää naamaani purskahtaen sitten raikuvaan nauruun. Hän, joka on aina niin hiljainen ja rauhallinen, nauraa aina kauniimmin kuin kukaan.
”Söpöliini”, hän hymähtää ja pudottaa pyyhkeensä maahan. Miltei käännän kasvoni automaattisesti pois, mutta hän pudistaa päätään. Asael on kaunis. Luoja, miten kaunis hän on. Joka paikasta. Tunnen kuumuuden yltävän jo korviini asti.
Asael istuutuu minua vastapäätä niin, että vesi loiskahtaa tuntuvasti. Hänen vihreät silmänsä säihkyvät. Miten kukaan voi olla noin ihana? Kahmin lisää vaahtoa suojakseni, mutta Asael tarttuu minua ranteesta.
”Ujostuttaako sinua?”
Vilkuilen poispäin. Peilin ikkuna on kokonaan huurussa, kaakelit hohkaavat valkoisuuttaan. Joka sentti minusta on paljastettuna.
”Höpsö, olen nähnyt sinut alasti jo monta kertaa”, Asael hymähtää. Hän puhaltaa vaahtoa pois, sitä tarttuu nenääni. Räpistelen sen nauraen pois. Asael alkaa jälleen nauraa.
”Voi, Kheri… Toivottavasti sinulla on ollut hyvä päivä.”
Nyökkään.
”Haluaisin hemmotella sinua tuntikausia. Ujostuttaako sinua noin paljon, rakas? Haluatko tulla tänne? Voin näyttää sinulle, ettei ole mitään hätää.”
Olen tuskallisen tietoinen siitä, mitä olen tekemässä. Opettajani istuu minua vastapäätä ja kuiskii minulle helliä sanoja. Kuumottaa. Kun tuijotan mustelmaisia polviani, en voi olla ajattelematta sitä taloa, jonne minun olisi palattava täältä. Tällaisena hetkenä Asael tuntuu lempeältä unelta. Kun katselin häntä muiden opettajien ja oppilaiden joukossa, hän tuntui pelkältä haavekuvaltani. Joltain, jonka keksin itse, että en kuolisi isäpuolen kosketuksiin ja kodin viinanhajuun.
”Kheri, onko kaikki hyvin?”
Nieleskelen. Asael sipaisee poskeani ja kumartuu puoleeni. Olen yhä vain tietoisempi siitä, että hän on alasti kanssani samassa kylpyammeessa. En tiedä, miksi se tuntuu tänään niin suurelta ajatukselta.
”Mitähän muut oppilaat sanois, jos ne tietäis, mitä me nyt tehdään?”
Suru käväisee Asaelin silmissä.
”Ei sillä ole merkitystä.”
”Ne pitäis mua huorana.”
”Kheri, minä rakastan sinua.”
Ajattelen isäpuolen isoja, karvaisia käsiä. Alkoholinkatkuista hengitystä kasvoillani, raskasta henkäilyä yläpuolellani. Painan pään polviin häpeän aallon juoksiessa ylitseni.
”Kulta rakas, ei ole hätää. Tiedän kyllä. Se on okei. Ei ole hätää.”
Asael tulee lähemmäs, mutta amme on ahdas. Kiepsahdan ympäri niin, että hän saa kiedottua takaapäin kätensä ympärilleni. Asael painaa suukkoja hiuksiini, joiden kiharaiset päät ovat jo ehtineet kastua.
”Voinko mitenkään saada oloasi helpommaksi? Tiedän, että tämä on vaikeaa. Tilanteemme ei ole helpoin mahdollinen, mutta tiedä, että rakastan sinua. Minulle sinä olet aina puhdas ja kaunis.”
”Asael…”
Kiehnään päätäni hänen kaulaansa. Hän tuntuu lämpimältä. Painaudun tiukemmin kiinni. Punastuttaa tuntea hänen kalunsa selkääni vasten. En vieläkään pysty käsittämään, että tämä kaunis olento on kosketettavissani.
”Asael… Mä taisin olla suhun vähän ihastunut jo silloin, kun sä olit vaan mun opettaja. Tai… ainakin mä olin ihan hellänä sulle. Sä olit musta aina tosi… Äh, en osaa edes kuvailla. Ehkä mä vaan olin ihastunut jo silloin.”
”Olitko?” Asaelin äänessä on hellyyttä.
Painan kehoani tiukemmin hänen omaansa vasten.
”Asael… Ootko sä ollut koskaan aikaisemmin rakastunut?”
”En”, hän sanoo aivan hiljaa. Äänen yhtäkkinen vakavuus saa minut säpsähtämään. ”Olen tainnutkin joskus kertoa, että intiimiys ja läheiset ihmissuhteet eivät ole koskaan olleet osaamisaluettani. En ole osannut olla edes toisten traumatisoituneiden seurassa.”
”Voi, rakas…”
Nostan päätäni ja kohtaan Asaelin hehkuvan vihreät silmät. Hänen kasvonsa vääntyvät hymyyn.
”Miten sinä oikein pyörit siinä? Söpö ihana, mitä minä sinulle oikein tekisin… Vieläkö ujostuttaa?”
Nauran.
”Vähän.”
”Ei ole mitään hävettävää. Olet tosi kaunis. Et ole tehnyt mitään väärää. Et koskaan.”
Ynähdän hänen kaulaansa vasten. Käteni tapailee hänen rintakehäänsä. Puristan silmät tiukasti kiinni, häivytän ajatuksen isäpuolesta kauemmas.
”On ollut tosi ihana päivä”, kuiskaan. ”Kiitos.”
”Hyvä, jos on. Halusin poikaystävälleni vain parasta.”
Säpsähdän ja vetäydyn kauemmas hänen sylistään.
”M-mitä sä –”
Asael on yllättäen aivan punainen. Hän vie teatraalisesti käden suunsa päälle.
”Miksi sä mua sanoit?”
”Lipsahti ihan…”
”Olenko mä sun poikaystävä!”
”O-olen aina ajatellut niin… Toki, jos et tahdo, että käytän sinusta sellaista sanaa, niin –”
”Mä RAKASTAN sua!”
Palaan jälleen kiehnäämään Asaelin syliin. Sanan merkitys iskostuu sisimpääni. Se on painava ja suuri, olen häkeltynyt sen edessä. Olen aina ollut jotain aivan muuta. Isin pikku lutka. Rakas pieni poika. Värähdän voimakkaasti. Tuijotan ääneti Asaelia silmiin ja ajattelen, että tämän miehen poikaystävä minä olen. Ihan oikeasti. Ajatus on tavattoman naivi, olen pelkkä lapsi häneen verrattuna, mutta silti sana sitoo minut tähän hetkeen. Sillä on merkitys, joka kumisee rinnassani. Ehkä saisin tuudittautua siihen, että olen kenties lapsellinen ja hölmö, mutta tämä tuntuu hyvältä, niin tavattoman hyvältä.
”Oliko se sinulle noin iso asia?”
Nyökytän. Asael pyörittelee suortuviani.
”Söpönen.”
”Tuntuu tosi pieneltä.”
”Sitähän sinä oletkin. Maailman pienin poikaystävä.”
”Eiii hyiii toi kuulostaa aika karmeelta!”
”Olemmekohan me ihan sekaisin?”
”Ollaan. Vittu, ollaan.”
”Olet Kheri aivan vastustamaton.”
”Äääh mä en kestä…”
Silitän Asaelia leuasta. Mies päästää hellän huokauksen.
”Asael… Ootko sä sit mun mies?”
Saan hänet nauramaan.
”No jos et poikaystäväksi halua kutsua.”
”Ei, kyl sä oot ihan mies jo.”
”Voi luoja.”
”Oot oot. Puhut ku viiskymppinen. Niin muodollinen. Se on muuten yks hurmaavimmista asioista sussa.”
”Hassu…”
Asael suukottaa päälakeani.
”Kheri. Muistathan, että kuulut aina ensisijaisesti itsellesi? Et ole minun tai kenenkään muunkaan omaisuutta. Se, että saan rakastaa sinua, on minulle etuoikeus. Rakastaminen on niin kaunis ihmisyyden muoto. Sitä vain vilpittömästi pitää sydämessään jotakin niin kaunista toista elävää olentoa kohtaan.”
Asaelin purkaus on niin vilpitön ja suloinen, etten kykene sanomaan mitään.
”Sinä kuulut aina ensisijaisesti itsellesi. Muista se.” Asael painaa kätensä rinnalleni. ”Kiitos, että saan rakastaa sinua.”
Hänen täytyy tietää, mitä olen ajatellut. Isäpuolen karheiden käsien tuntu hälvenee yhä vain kauemmas. Suljen silmäni ja käperryn Asaelin syliin. Miehen kädet ovat tiukasti ympärilläni. Kunpa voisin vain sulautua tähän.
Kun avaan silmäni, katseeni kiinnittyy lavuaarin alla olevaan hyllyyn. Sen päällä on jotakin, joka katkaisee ajatukseni.
”Hei mikä toi on?”
Möngin pois Asaelin sylistä ja kurotan nappaamaan esineen käteeni. Kumiankka. Kylpyä varten. Vihreä pää, sininen raita sulissa.
”Oho. Katos. Onkohan tää jäänyt tänne joltain lapselta?”
”Näytäpä minulle. Mikä se on?”
”Ankka", mutisen.
”Mikä?”
”Öö. Ankka.”
”Kheri!” Asael parahtaa. Hän pudistelee dramaattisesti päätään. ”Eikö nuorimies ole keskittynyt tunneillani? Tämähän on ihan selkeä sinisorsa! Ne ovat kauniita eläimiä.”
Tuijotan Asaelia. Asael tuijottaa minua. Hiljaisuus on rikkomaton. Purskahdan raikuvaan nauruun, laitan sinisorsan lattialle ja istun Asaelin syliin niin, että kasvomme kohtaavat. Mies pörröttää päätäni rajusti.
Asael alkaa luennoida sinisorsien luontaisista tunnuspiirteistä ja elinkaaresta, minä vain nauran. Asaelin ammatti-into saa minut kerta toisensa jälkeen pyörryksiin. Hän on vastustamaton, kun hän puhuu jostakin taukoamatta.
”Asael”, kuiskaan kesken hänen selityksensä, ”pane mua.”
Miehen posket helottavat punaisina, suu raottuu, silmät siristyvät. Hän kiskaisee minut hellästi takamuksesta päälleen ja painaa huulensa omilleni. Hermostukseni raukeaa, kun Asael hyväilee selkääni ja takamustani ja kuljettaa käsiään lanteiltani eteenpäin. Hän ottaa minut käteensä, saa minut kiemurtelemaan nautinnosta sylissään. Kylpy on lämmin, Asael on lämmin ja kova ja hänen suudelmansa niin pehmeitä ja kosteita, että uppoan. Kaikki pelko kaikkoaa minusta, kun kosketukset kuumenevat. Asael saa nähdä minusta kaiken, kaikki minussa on hänen otettavissaan.
Peseytymisestä ei tule mitään, eikä mistään sen jälkeenkään. Tuskin maltamme edes kuivata itseämme, kun Asael on jo kaatamassa minut sänkyyn ja painumassa päälleni.
”Kheri, rakas… Saanko ehdottaa erästä asiaa? Tämä hieman pelottaa minua. Saat sanoa ei. Saat aina sanoa ei.”
Nyökkään.
”Voisimmeko…” Asael nielaisee. ”Voisimmeko kokeilla suuseksiä?”
Hätkähdän aavistuksen. Asael kiepsahtaa vierelleni ja silittelee kylkeäni rauhoittavasti.
”Ei mitään hätää. Ei ole todellakaan pakko nyt – eikä koskaan, jos et tahdo.”
”M-… Multa voi… ottaa. Mutta… oon pahoillani. En tiedä, pystynkö ottamaan sulta ainakaan juuri nyt. En tiedä, oonko koskaan ottanut suihin, mutta jos olen, muistan sen kyllä heti, kun sun kalu on mun suussa. Ja… ja sitä mä en tahdo. En sulle enkä itselleni.”
Värähdän voimakkaasti. Asael kaappaa minut syliinsä ja suukottelee märkää tukkaani.
”Rakas, ei tarvitse. Oikeasti. Et ole koskaan painostettu tekemään mitään.”
”Voit ottaa multa suuhun. Suudellaanko ensin? Haluun… rentoutua.”
”Jos jännittää, ei ole pakko. Tämä oli vain ehdotus.”
”Ei, kun kyllä mäkin sitä oon miettinyt. Se ois… kunnia.”
”Söpöliini…”
”Siis oikeasti. Mä haluaisin sitä.”
”Oletko nyt ihan varma?”
”Oon.”
”Saat koska tahansa sanoa ei. Kheri… Onko tämä nyt aivan viisasta?”
”On!” parahdan aavistuksen liian kovaa. ”Pliis. Sä oot niin ihana.”
Kiskaisen Asaelia kevyesti tukasta, ja hän sulaa päälleni suihkunlämpimänä ja hellänä. Hänen suudelmansa kasvattavat minusta kukkia. Lempeitä, kirkkaita kukkia, joiden köynnökset tanssivat pitkin hämärää hotellihuonetta. Joka kosketus on kukkanen.
Pehmeät, kosteat huulet suutelevat kaulaani ja nännejäni, minun on niin kuuma, oi luoja. Asael pysähtyy pitkäksi aikaa suutelemaan vatsaani ja lantiotani, pystyn jo näkemään ennalta, millaisia mustelmia hän kehooni jättää. Kukkia nekin, kukkia kaikki, jokainen asia, jonka hän tekee. Minä kasvan kukkia kuten niitty, kuten metsän villit kukat, joilla on oma tahto. Olen enemmän kuin ruumiini rajat kertovat. Kallio ja kivi, aava taivas ja siipiään ensikertaa aukovat linnut.
Huulet pysähtyvät alavatsalleni, suukottelevat kevyesti. Kädet silittävät samaan aikaan reisieni sisäpintaa, ja tunnen, kuinka taivas ja kukkaset hiipuvat hetkeksi taa, kun hermostus kiristää lihakseni. Asael painaa pehmeän suukon häpykarvoitukselleni, ja se saa minut inahtamaan, enimmäkseen häpeästä.
”Kheri? Kaikki ok?”
”Se vain…”
”Kulta…” Asael suukottaa reittäni. ”Olet tosi kaunis.”
”Hävettää.”
”Haluatko, että lopetan?”
Pudistan rajusti päätäni.
”En. Jatka. Pliis… sä…”
Hän näyttää niin kauniilta jopa haarojeni välissä. Koko olemukseni punastuu sen edessä. Käpertyy pieneksi. Asael tekee kaiken ensin kovin hitaasti, tapailee huulillaan ja kielillään penikseni vartta ja saa minut puristamaan molemmat käteni lakanoihin.
Tunnetta on liikaa, on suljettava silmät. Kuvittelen minusta kasvavat kukkaset alitajuntani hämärään avaruuteen, katson kuinka ne tanssivat. Minulle ei ole koskaan annettu nautintoa. Olen keho, olen astia, olen jokin, josta ottaa itselleen. Täytyn aina muita varten, en ole koskaan tyhjä, olen aina valmis isäpuolen isoille käsille, hänen itkuisille vuodatuksilleen.
On vaikea keskittyä. Olen irrallaan, kehoni kukkii ja rakastaa sitä, mitä se saa, mutta mieleni on irti, sille ajatus minusta Asaelin suussa on liikaa. Kuulen huohottavan hengitykseni ja hiljaiset ynähdykseni, tiedän nauttivani, mutta olen jossain, jossain muualla.
Minä tulen hänen suuhunsa. Senkin minä tunnen. Kukat kietoutuvat kaikkialle huoneessa, niiden värit sykkivät ja loistavat, ne säkenöivät kuin unimaisemassa. Väreilyä kestää hetken, kunnes hengitykseni tasaantuu ja kukat himmuvat pois paljastaen hotellihuoneen arkiset tapetit. Asael nuolee minua yhä hellästi, suukottelee kuin hyvästiksi, ja silloin tajuan, ettei tämä ole hänen ensimmäinen kertansa. Jokin alkukantainen saa hänet toimimaan näin, hän on aina niin hellä ja intensiivinen ja hänessä on niin paljon himoa, että se joskus miltei pelottaa. Tämä mies osaa haluta, toisin kuin minä.
”Mmh, kiitos, rakas…” Asael hengähtää. Hän painaa vielä yhden suukon elimeeni ja saa minut henkäisemään jälleen. ”Onko kaikki hyvin?”
Olen hetken aivan hiljaa. Asael hivuttautuu ylemmäs ja kietoo minut tiukasti syleilyynsä. Hän vetää pehmeän, puhtaalta tuntuvan hotellipeiton ympärillemme ja silittää tukkaani.
”Kulta, oletko kunnossa?”
”Tuntuu tosi paljon.”
”Ei ole mitään hätää. Olet vastustamaton ja olen juuri nyt onnellisin, mitä olen koskaan ollut.” Hän pörröttää päätäni lisää.
”Mä… dissosioin vähän. Anteeks. Se tuntu silti tosi hyvältä. Mä oon vaan tämmönen.”
”Sinussa ei ole mitään vikaa. Onko jotakin, josta tahdot puhua nyt tai myöhemmin?”
”E-… En oo vielä varma. Mä näin kukkasia.”
Erotan hymyn Asaelin kasvoilla. Nuo samat huulet tekivät äsken jotain aivan muuta. Saan kylmiä väreitä, kiedon käteni tiukemmin Asaelin ympärille. Minun maailman rakkaimpani. Kehoni on kauttaaltaan lämmin. Olen halunnut tätä miestä enemmän kuin mitään koskaan. Pelko ei ole minun. Se on toisen miehen minuun asettama. Se on tiukassa, mutta se lähtisi. Painan pääni Asaelin rintaa vasten ja ajattelen, miltä kehossani tuntuu. Suljen silmäni, kuuntelen kehoani. Se kuiskii minulle hellästi.
”Rakastan sua”, kuiskaan vasten Asaelin rintaa.
”Minäkin rakastan sinua, Kheri. Todella paljon. Voimme puhua tästä myöhemmin. Alat olla ihan uninen ja raukea. Voi pieni.”
Haukotukseni vahvistaa hänen toteamuksensa, nauramme molemmat.
”Käydäänkö nukkumaan? Iltatoimet ja unille. On ollut ihana päivä, sinun hemmottelemisesi tekee minut niin onnelliseksi. Pieni rakkaani.”
Kun valot on sammutettu ja makaan aivan kiinni Asaelissa, huomaan toivovani, että voisin kuroa rihmani aivan kiinni häneen ja jäädä häneen asumaan. Lomittua täydellisesti, tulla osaksi häntä ja hän osaksi minua. Hengittää samoilla keuhkoilla.
”Kiitos”, kuiskaan. ”Kiitos.”
”Ei tarvitse kiittää.”
”Kiitän silti. Asael…”
Kaikki se, mitä haluaisin sanoa. Kuukausien rakkaus ja hellyys, se, miten suunnattoman suuri, koko elämäni läpäisevä merkitys tällä miehellä on. Kun hän silittää minua, hän silittää myös sitä lasta, joka keräsi viinankatkuiset vanhempansa lattioilta ja toivoi, että he eivät kuolisi seuraavana yönä. Ryömin tiukemmin kiinni Asaeliin ja suukotan hänen rintakehäänsä.
”Huomennakin on hyvä päivä. Luokkaretki jatkuu.”
”Me päästään bussiin.”
”Sekö on se paras osuus?” Asael naurahtaa.
”Joo. Voisin nojata suhun salaa, jos mennään taakse istumaan.”
”Ja sekö olisi parasta?”
”Mm-m. Se.”
”Voi sinun kanssasi…”
Asael suukottaa minua päälaelle. Annan hänen lämpönsä täyttää minut, käperryn siihen kiinni ja kiedon sen ympärilleni kuin peiton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti