Vale
Siskoni aina sanoo, että olen liian kiltti. Että minun pitäisi vetää rajoja. Miten niitä on tarkoitus vetää silloin, kun “ei” saa ihmiset kääntämään päänsä? He eivät halua minua enää sen jälkeen, kun en ole heille tarpeellinen. Minun merkitykseni ei ole koskaan ollut olla muuta kuin lempeä olkapää. Kiltteihin ihmisiin on helppo tarttua; heistä pitävät etenkin ne, jotka haluavat vain ihastella omaa kuvajaistaan toisten silmistä.
Siskoni ei ole koskaan ollut sellainen. Hän osaa pitää puolensa tavalla, joka ei vaadi kenenkään sivaltamista. Ihailen sitä hänessä, en kykene sellaiseen itse. Minä kannan toistenkin taakat, vaikka selkärangastani ei jäisi mitään jäljelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti