torstai 30. marraskuuta 2017

Nälkä: luku 15

Luku 15 (Maa, 3014)

Tutuilla kasvoilla on tuntemattoman, suuren tunteen vääristämä ilme. Ilse ei saa siitä kiinni, ilme on kuin erikoinen sekoitus suunnatonta iloa ja kauhua. Punainen noro vanhan naisen kasvoilla sotkee havainnointikykyä entisestään. Ei ole helppoa sanoa, onko hän kuollut hymyillen vai huutaen. Kylmät väreet kulkevat pitkin Ilsen paljasta selkää, kun hän tutkailee kehoa kaikkialta. Haava kaulassa ei ole eläimen aiheuttama. Eläimet tuskin koskaan hyökkäävät, sillä luonto on tasapainossa. Ihmiset ottavat, ovat aina ottaneet, eivätkä eläimet tee tällaista, vaikka niiden asetelman vuoksi kenties pitäisi. Ihminen on suurempi hirviö, eläimellisempi kuin eläin itse. Ihminen voi veitsellään viiltää toisen kurkkun tarkoituksella auki, eläin ei. Eläimen motiivina on vain sen vaisto.

Ilsen mieli toimii selkeämmin kuin hetkeen. Edellisen yön sekavat ajatukset ovat kaukana, ja veren hajun leijuessa ilmassa hän tuntee olevansa enemmän elossa kuin hetkeen. Ilse tietää sen olevan hänelle yhtä normaalia kuin toisille oksennusrefleksi on kuolleen nähdessä. Ilsen aistit terävöityvät, hän herää uudella tavalla henkiin. Hänen ei ole koskaan täytynyt olla niin kauaa erossa kuolemasta, että olisi oppinut pelkäämään sitä.

Kuollut nainen on Ilvesheimosta. Se aiheuttaa suurempaa pistelyä kehoon kuin itse kuolema. Hänen rakasta heimoaan on uhattu. Naisen kaula on viilletty auki, eikä kukaan viillä kenenkään kaulaa auki huvikseen. Nainen on heimon vanhimpia, miltei seitsemänkymmentävuotias, Naja nimeltään. Kenelläkään ei ole pätevää syytä riistää henkeä jo kunnioitettavaan ikään päässeeltä naishenkilöltä. Najasta ei takuulla ollut kenellekään haittaa, hän oli heimon hiljaisimpia ja uskollisimpia.

Uskollisimpia. Ilsen aivot juoksevat. Uskollisuusko Najan tappoi? Vai se, että hän kuului Ilvesheimoon? Miksi kukaan tahtoisi uhata Ilvesheimoa? 
Heimonjohtajana sinun tulee aina suhtautua kaikkiin vihollisinasi.
Tutut sanat löytävät tiensä mieleen, vaikkei Ilse enää muista, kuka ne on sanonut. Tuskin kukaan tärkeä, sillä hän on jo kyennyt unohtamaan. Ilse ei koskaan säilytä mielessään mitään turhaa.

Hän tarttuu naisen hentoon ruumiiseen varovasti, aivan kuin tämä olisi vielä elossa. Ilse pystyy kantamaan heikkorakenteisen Najan helposti takaisin leiriin, se ei ole haaste. Najan kuolinsyyn selittäminen ilman paniikkia sen sijaan on. Mitä hän sanoisi? Että löysi Najan kurkku auki revittynä, eikä saanut selville, miksi niin oli käynyt? Jokainen Ilvesheimossa kokisi tämän jälkeen olevansa uhattu, Ilse mukaan lukien. Hänen heimonsa, hänen vaivalla ansaitsemansa perhe on veitsen alla. Ilse tuntee käsiensä tärisevän raivosta, hän on miltei tiputtaa Najan. Naista puukottanut ei ole puukottanut pelkästään häntä, vaan myös Ilseä. Iskenyt suoraan heikoimpaan kohtaan hänessä; hänen heimoonsa. 

* * *

Leirissä kuhisee. Puiden ja telttojen seasta Ilse erottaa kaksi hetken poissa ollutta kasvoa. Iika ja Rani. Vierain ja tutuin. Ilse kuulee liian usein suosimisesta, hän näkee paheksunnan muiden kasvoilla, kun hän vaihtaa katseita Ranin kanssa. He eivät tiedä. He eivät koskaan ymmärtäisi, ja Ilse osaa elää se tieto taakkanaan.

Najan ruumis herättää vähemmän huomiota kuin Ilse oli ajatellut. Kaikki ovat keskittyneitä Iikaan ja Raniin, ja vasta päästyään kuuloetäisyydelle Ilse ymmärtää miksi. Iika on lähes hysteerinen, hänen suuret silmänsä seisovat päässä ilman kyyneliä, ja käsissä on verta. Lisää tuota punaista, kaikkien mielen hysterialla täyttävää nestettä. Ilse tuntee miltei syyllisyyttä siitä, ettei veren näkeminen ole koskaan herättänyt hänessä mitään.

Kun heimolaiset huomaavat muutakin kuin kauhusta tärisevän Iikan, heidänkin silmänsä suurenevat. Muutama henkäisee tukahtuneella äänellä Najan nimen, ja muutamat heimon vanhimmista sortuvat polvilleen. Reaktio on odotettu.
”Heimokokous”, Ilse huutaa laskien Najan ruumiin suurelle kivelle. Kaulasta valuu verta Najan suurelle taljalle, ja Ilse pistää merkille Iikan kauhistuneen ilmeen. Tyttö näyttää siltä, ettei olisi joutunut kokemaan koskaan mitään niin traumatisoivaa kuin vanhan naisen ruumiin näkeminen. Tai sitten hän muistaa jotakin. Ilse kieltäytyy katsomasta Iikaan, hän ei tahdo kantaa hänenkin kipuaan.

Ilse huutaa kovempaa, jotta saisi varmasti jokaisen paikalle. Heimolaisia ei ole liikaa, he kaikki mahtuvat sekasortoiseksi ympyräksi hänen ympärilleen. Ilse nousee kivelle, vaikka hän tietää, että jokainen kuulisi hänet ilmankin. Kerrankin hän tahtoo näkyä.
Jokainen hätääntynyt silmäpari odottaa Ilseltä ihmettä, jotakin, joka helpottaa tapahtunutta. Ilse ei tiedä, mitä Iikan kanssa on tapahtunut, miksi hänen kätensä ovat veriset. Ennen kuin hän yhdistää kuvat toisiinsa.

”Iika, haluaisitko sinä kenties puhua ensin?” Ääni on armoton. Kylmempi kuin kivi, jolla hän seisoo. Ilse ei tunnista itseään siitä, hän hukkuu sen kylmään sointiin.
Iika avaa suunsa, mutta Rani astuu hänen eteensä kuin suojelisi tätä. Raivo kihelmöi Ilsen suonissa. Antaisi tytön puhua itse. ”Me löysimme ruumiin Ahmaheimon mailta”, Rani sanoo katsoen Ilseä silmiin. Kenties löytääkseen turvallisuutta ympärilleen. ”Emme tunnistaneet miestä, mutta veimme hänen ruumiinsa omalle heimolleen. Hänet oli selvästi tapettu.” Ranin katse siirtyy suurella kivellä lojuvaan Najaan. ”Ja Naja...”
”Tapettu myöskin”, Ilse sanoo ilottomasti.

”Tästä päätellen pelkästään Ilvesheimo ei ole uhattuna”, Ilse sanoo korottaen jälleen ääntään. Osa hänestä tuntee suurta huojennusta. Se kaikki ei johdukaan hänen heimostaan, ei hänestä. Hän ei ole ainoa maalitaulu. ”Vaadin juoksijoita lähtemään välittömästi matkaan. Pääheimolle on ilmoitettava tällaisesta toiminnasta.” Ilsen aivot leikkaavat tyhjää, hän katsoo heimoaan. ”Sen lisäksi voitte koota kolmen hengen ryhmiä ja sopia keskenänne suunnat. Jokainen osa reviiristä on tarkastettava. Meitä saalistetaan.”
Rani on aikeissa avata suunsa, kenties kootakseen oman ryhmänsä. 
”Sinä et lähde minnekään. Etkä sinäkään, Iika. Meidän tulee keskustella.”

Myös muissa heimoissa on kuolleita. Tapettuja. Vaikka Ilse kuinka katsoisi Iikaa silmiin, hän näkee vain tämän veriset kädet. Tulokas. Tulokas, jolla on kauniit, turkoosit hiukset ja suuret silmät. Ilse kadottaa väristyksen kehostaan puremalla hampaitaan yhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti