Elokuva on puolessavälissä, kun sipsiä kurottaessani käteni osuu jonnekin, jonne sen ei pitäisi. Kauhean sekunnin ajan tuijotan lamaantuneena, kuinka käteni lepää hänen haaroissaan kuin mitään ei tapahtuisi. Minä, älykäs kun olen, katson häntä silmiin juuri silloin. Hän kohottaa kulmiaan ja hymyilee niin, että nytkäisen käteni hädissäni pois.
”Olitsää sipsiä ottamassa, vai?”
”Jooääyyjoo.”
”Oota niin mitä?”
”Joo. Sori. Apua haha onpas kiusallista. Sipsiä joo.”
”Vittu jätkä, punastelet oikein, ne on vaan mun kassit. Sä oot nähnyt ne noin sata kertaa.”
”No mutta kun. Sori kun mä tällee.”
”’Sori’? Dude hei, onks kaikki hyvin?”
Tiedostan olevani totaalisen punainen. Hän katsoo minua pitkään hämmentyneenä ja pudistelee pörröistä päätään.
”On, joo, sori, oli hämmentävä kohtaaminen sun kalleuksien kanssa”, nauran ja yritän kuulostaa samalta kuin aina. Siitäkin huolimatta, että tiedän hänen huomaavan pienimmänkin eron minussa.
”Sä voisit kuule ottaa matsia niiden kanssa koska vaan”, hän nauraa. ”Blowjob, handjob, babe mä vaikka panisin sua. The things you owe to your homies.”
”Haha eii oot ihan mahdoton!”
Hyppään hänen päälleen ja mätkäisen häntä olkaan. Hän lukitsee ranteeni ja saa minut rimpuilemaan ja nauramaan. Tiedän, että jos istun hänen sylissään vielä hetkenkin pitempään, saan erektion. Hän jatkaa kiusaamistani, kunnes kiepautan itseni pois ja näytän hänelle kieltä.
”Mä haen meille lisää sipsejä”, mutisen ja kävelen pimeään keittiöön, jossa erottuu vain elektronisen kellon vihreä valo.
”Ota kans mulle toinen cokis!”
”Miten vitussa sä sen edellisen jo joit?”
”Tunnet mut!”
Ehdin vielä hetken kokoilla itseäni. Haaroissani tykyttää. Otan tukea keittiön tasosta. Vilkaisen haarojani. Herra ei seiso, mutta ei se kaukanakaan ole. Kuules nyt kaveri, muistatko, että me ollaan masentuneita ja sä et seiso edes runkatessa? Lopetatkos. Nyt heti mielellään.
Kun tykytys lakkaa, menen sipsien ja cokiksen kanssa takaisin sohvalle. Hän ottaa minut hymyillen syliinsä ja suukottaa poskeani, kuten me monesti teemme.
”Aaiiai kiitos vaimo”, hän hymähtää ja kietoo viltin ympärille.
”Mikä saatanan vaimo.”
”No hait mullekin safkaa. Vaimo mikä vaimo.”
”In the name of gods, toivon et sä et koskaan hanki vaimoa.”
”No siitä ei pelkoa kyllä”, hän räkättää. ”Kun ne näkee mun waifu-shrinen tuolla hellholessa, jota mun huoneeksi kutsutaan, niin ne karkaa ja vähän äkkiä.”
Ajattelen häntä kauniin, isorintaisen tytön vierelle ja saan värähdyksiä. Yksikään tyttö ei katsoisi häntä kuten minä katson. Tiedän sen. En väitä, että ansaitsisin hänet tai osaisin olla hänelle sitä, mitä hän kipeimmin tarvitsisi. Minussa ei ole mitään, mihin tarttua. Tai pikemminkin, minussa ei ole mitään. Piste. The end. Siinä se, totuus, joka minun on hyväksyttävä. Mutta hänen rinnallaan minulla on ajatuksia ja pystyn nauramaan. Minussa läikehtii. Olen onnellinen.
Hän kietoo kätensä vyötäisilleni ja ojentaa minulle sipsikulhoa. Nappaan kourallisen. Katson häntä silmiin. Hän huomaa sen ja hymyilee, pörröttää otsatukkaani. Vetää minut tiukemmin lämpöönsä. Miten uskomattoman paljon häntä rakastankaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti