”Mitä sä teet?”
Keittiöstä kuuluu epämääräistä ähinää. Elias seisoo keittiötason edessä ja pihisee.
”Jumavitunlauta. Saaaaatana.”
”Hyvä lausunto, mutta mitä sä niinku tarkalleen teet?”
”Avaan tonnikalapurkkia. Siis tällasta, jossa ei ole sitä SAATANAN avaajaa, like, kuka nää paskat on keksinyt aaaa!”
”Varmaan mä, kuulostaa joltain mun mestari-idealta.”
”Mikael, tämä on paholaisen luomus. Paholaisen.”
Menen hänen viereensä, nappaan purnukan hänen kädestään ja survaisen metallisen terän sen läpi. Viillän yhdellä reippaalla vedolla kannen auki. Tonnikalamössöä purskahtaa käsilleni, pesen ne tyynesti Eliaksen tuijottaessa minua kuin olisin tuonut hänelle auringon taivaalta.
”Miten sä ton teit! Siis mun piti olla meistä se käytännön ihminen!”
”Mistä lähtien sä oot ollut käytännön ihminen?”
”Mä oon elänyt sitä fantasiaa, että oon sun semmonen käytännön jamppa, joka aina vaihtaa sun lamput ja tekee muita insinööritemppuja.”
”Insinööritemppuja…”
”You know!”
”No tässä sulle insinööritemppuja. Tonnikalaa, ole hyvä. Mihinkä sä nyt sitä olet tunkemassa, eiks meidän pitänyt tilata pizzaa?”
”Katos tonne.”
Uuni on päällä. Kuinka pitkät päiväunet olen oikein nukkunut? Pää tuntuu utuiselta. Helkkari. Elias laskee tonnikalan pöydälle ja nappaa minut tiukkaan halaukseen. Hän pörröttää tukkaani ja antaa poskelle suukon.
”Nukuitsä hyvin?”
”Joo. Kauanko mä…?”
”Tarpeeks selkeesti.” Hän suukottaa toistakin poskea.
”Paljon kello on?”
”Viis. Ehin hyvin laittaa meille sitä pizzaa. Päätin yllättää sut, luulin et nukkuisit vielä.”
”Kaikella rakkaudella, mutta ei oo suakaan aivoilla siunattu. Miten kukaan voi nukkua, kun toinen äheltää täällä?”
”That was not part of the plan…”
”Enskerralla mä ostan sun tonnikalat. Miten sulla ees on tonnikalaa?”
Rakastan sitä, että Elias ei tee numeroa nukkumisestani. Olen nukkunut viisi ja puoli tuntia keskellä päivää. Elias vain halaa minua pitkään ja silittelee niskaani. Otan häntä leuasta ja painan huulille nopean suudelman. On päiviä, jolloin en vieläkään pysty käsittämään, että saan vain mennä ja suudella häntä. Elias innostuu kosketuksesta ja nappaa minut aivan lantiotaan vasten. Tunnen, kuinka koko kehoni kuumenee.
”Oho mikäs se siinä… Haluutko jonkun paskan vitsin asioista housuntaskuissa…”
”En, tyhmä, me laitetaan nyt sitä ruokaa”, nauran ja hutkaisen Eliasta olkaan. ”Later…”
”Ai jaksaisitsä panna vai?”
”Säkö et?” hihitän ja vedän keittiön epämukavan tuolin alleni.
”Ainahan mä.”
”Ei saa panokunto loppua kesken… Sanon mä, jonka penis värähtää ehkä kahdesti vuodessa…”
”Haluutko että heitän sua jollain.”
”Joo. Sun kyrvällä. Mun naamaan.”
”Hirveä eläin, lopeta!”
”Haaaa eii Elias ei saaaaaaa!”
Elias kutittaa minua kyljistä ja saa minut rimpuilemaan ja kiljumaan. Miltei tipun kiikkerältä tuolilta alas.
”Eeeliaaasss mitä sä teet!”
”112, murhan yritys…”
”Senkin paska! VARO ettet kaada tota sun taikinapurkkia tossa pöydällä!”
Nappaan Eliasta vyötäisiltä ja painan pääni hänen vatsaansa.
”Uudet päikkärit siinä”, Elias nauraa.
”Houkuttavaa, mut mulla on kyllä nälkä.”
”Oot ihan hiton söpö, suututtaa melkee. Näytät vieläkin tosi uniselta.”
”Ite oot ihanin.”
”Hnnggghh ollaan liian söpöjä, siirappia tihkuu, ällöttää”, Elias nauraa.
”Pitääkö kompensoida jollain pieruvitsillä?”
”Ei, oot tosi söpö just nyt.”
”Vois keventää tätä ällösöpötunnelmaa.”
”No haista paska nyt.”
”Indeed!”
”Mikael, sä olet mahdoton.”
Lepään vielä hetken Eliaksen vatsaa vasten ja pidän silmiäni kiinni. Elias silittää tukkaani hellästi. Kun jaksan viimein nousta, palaan Eliaksen kylkeen ja jatkan hänessä roikkumista.
”Pystysitsää laittaan ruokaa, jos mä vaan olen tässä takiaisena…”
”Tottakai.”
”Eiku for real?”
”Siis joo! Tottakai.”
Painaudun tiukemmin kiinni häneen, siirrymme yhdessä tonnikalan luo. Elias tietää, että rakastan kalaruokia kaikkein eniten. Etenkin hänen kokkaamanaan. Elias on mestarikokki, vaikka onkin valinnut olla käyttämättä taitoaan. Hän on ehtinyt pyöräyttää pizzataikinan sillä välin, kun nukuin.
”Ostin oliiveitakin.”
”Täh? Oikeesti?”
Elias vihaa oliiveita.
”Anything for you, babe.”
”Vau, toi on niinku parempi ku kosinta. Uhraudut mun puolesta.”
Elias vaan nauraa ja kaivaa oliivit kaapista. Ennen kuin hän ehtii tehdä mitään, kiedon käteni hänen ympärilleen ja halaan häntä pitkään.
”Kiitos”, kuiskaan aivan hiljaa. Elias puristaa minut tiukasti itseään vasten.
”Rakastan sua.”
”Mäkin rakastan sua. Ihan hirveästi.”
Hän puristaa lujempaa. Tässä minulla ei ole hätää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti