Kastetta pellolla. Aamun ensimmäiset säteet, ujot ja varovaiset. Ne värjäävät kastepisarat hehkullaan. Ilma on raikasta, kaikki on vielä uutta, heräämätöntä. Maailma nukkuu vielä tämän pienen hetken.
Ei tuulta, ei ihmisen kosketusta. Kastepisaroita kukkasten hennoilla terälehdillä. Puu, joka seisoo tyynesti paikoillaan, antaa ajan piirtää juonteita vahvaan runkoonsa.
Askeleesi ovat kevätaamun varhaiset säteet, jotka piirtävät valollaan utuiseen hämärään. Olet hetki ennen kuin maailma virkoaa. Värjäät maailman valoosi, askellat niityn poikki puulle, painat pääsi sen ikuista pintaa vasten ja maailma tietää, että kaikki on hyvin, kun olet siinä. Tuot mukanasi lempeän tuulen, joka keinuttaa kevään uusia kukkasia. Hymysi valaisee aukean, saa sen kukoistamaan. Linnut heräävät unestaan, niiden laulu soi naurusi tahtiin.
Silität joka kasvavaa versoa, annat lintujen laskostaa siipensä ja levähtää sylissäsi. Maailma herää henkiin, sinä tuot tullessasi keväisen aamun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti