Minä olen sinun
rinnallasi. Olen valinnut pysyä siinä, pitää kiinni, vaikka
maailma muuttaisi sinut, saisi huoneittesi tapetit repsottamaan,
muovaisi muotosi uudeksi. Minä en pelkää sen edessä, sillä ei
ole mitään, miksi sinut voisi muuttaa, jotta kääntäisin selkäni.
Muuttakaa sinut
lasiksi, joka heijastaa sata kuvajaistani, vedeksi, joka valuu
sormieni välistä, minä pysyn, minä en irrota. Ei ole mitään,
mitä kavahtaisin, ei mitään, mitä en kohtaisi. Tehkää sinusta
tuuli, joka soi korvissani, kevään ensimmäinen silmu,
taivaankantta kiertävä lintu, minä tunnistan sinut omakseni ja
kohtaan sinut hymysuin.
Voit olla rauhassa,
hylätä sydäntäsi kalvavan pelon, sillä yksikään tuuli ei ole
niin vahva, yksikään virta niin voimakas, että minä jäisin sen
alle, jättäisin kohtaamatta sinut. Voit itse paeta, juosta halki
pelkosi metsän, kompastua menneen elämän poluillesi jättämiin
juuriin, mutta minä seuraan, katson kaikkea sitä, jota olet juossut
pakoon. Minä juoksen perässäsi niin kauan, että voin tarttua
sinua jälleen kädestä, nähdä hymyn piirtyvän kasvoillesi.
Minun rakkauteni on
sade, joka kastelee metsän, kasvattaa kukkia sinne, missä maa on
ollut vuosia musta. Minä en päästä irti, minä olen valinnut olla
tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti