Kun Rani saapuu kotiin, kuulen mutinaa jo ovelta. Hän pitää tasaista muminaa saapuessaan olohuoneeseen, jossa makaan jo valmiina sohvalla.
”Aaaaa, Beth! Olen ihan poikki!”
”Tule tänne.” Käperryn sohvannurkkaan.
”Selkäni riksahtaa varmaan poikki kohta, aaaa, hiero minua!”
”Ojennu”, sanon ja taputan molemmilla käsilläni sohvaa.
Rani lysähtää naamalleen sohvalle.
”Ojentunut.”
Alan nauraa.
”Rankka päivä, hmm?”
Rani mumisee sohvaan. Nauran lisää.
Kiskon Ranin paidan ylös ja hieron hänen selkäänsä niin kovin ottein kuin suinkin osaan. Hän päästää tasaisin välein huutoja ja murahteluja, ja minua naurattaa.
”Saisitko vielä vähän kovemmin?”
”Yritetään.” Hymyilyttää. Ei minun heiveröisiä käsiäni ole tehty tällaiseen. ”Kuinka epätyydyttävää tämä on?”
”No vähän”, Rani myöntää naurahtaen.
”Pyydä Isaiasta joskus tekemään tämä, hänellä riittäisi voiman lisäksi varmaan myös ymmärrys tästä hommasta. Minä en ole erityisen fyysinen.”
”Hyvin sujuu, jatka vielä pikkuisen alempaa.”
”Siis missä sinä edes sait selän näin jumiin?”
”Olen vähän kiipeillyt. Ja arki teettää.”
”Ai niin, ne sinun kiipeilysi.”
Koskiessani hänen selkäänsä ymmärrän, että siinä on lihaksia, joita en ole aikaisemmin koskettanut. Silmäni siristyvät.
”Rani hei.”
”Joo?”
”Olenko minä dissosioinut sängyssä niin pahasti, etten ole huomannut näitä lihaksia?”
Ranista pääsee epäuskoinen naurunmyräkkä. Käteni lepää yhä hänen selällään ja tunnustelee sille uusia paikkoja.
”Kaikki tuo sinun kuntoilusi on siis tuottanut tulosta? Aaaa! Miten kaunis sinä olet!”
Rani kiepsahtaa ympäri, löysä paita on yhä ylhäällä ja paljastaa hänen vatsansa ja kylkensä. Tuijotan vatsalihaksia niin intensiivisesti, että Rania alkaa naurattaa jälleen.
”No joo, täytyy myöntää, että olen itsekin iloinen”, Rani hymähtää.
”Siis… Minä en pysty!”
”Sinä kyllä ihan oikeasti rakastat lihaksia.”
”Olet niin kaunis! Olet aina ollut, mutta siis. Apua.”
”Beth, punastuttaako?”
”Eiii!”
”Punastuttaako kultaa?” Rani nauraa ja nousee istumaan. Hän vie kätensä niskaani ja istuutuu hajareisin päälleni. Kihelmöinti alkaa koko kehossani heti, en voi sille mitään.
”Olet vaaravyöhykkeellä”, hengähdän hänen kaulaansa vasten.
”Tiedän.”
”Senkin!”
Hienoinen tärinä peittää koko kehoni, kun Rani istuu näin lähellä.
”Hei. Hei, et kiemurtele noin, tiedät kyllä, mitä siitä seuraa. Hitto, kun minun pitää olla niin älyttömän herkkä.”
”Seksi on ihan parasta juuri siksi, että olet niin herkkä.”
”Sentään en ole hetkeen tullut siitä, että kehut minua.”
”Se oli niin oma tasonsa…” Rani hykertelee. Hän painaa minut vasten tyynyä ja suutelee pitkään.
Monesti Ranin iholla huomaan ajattelevani, että me olemme saumattomia. En tiedä, mihin kehoni lakkaa ja mistä hänen omansa alkaa. Kaikki tunteet minussa sumentavat rajani ja saavat minut sulautumaan häneen täydellisesti.
Vaikka Rani vain suutelee minua ja nousee sitten päältäni, koko kehoni tärisee kauttaaltaan. Tunnen siitä yhä vain harvemmin syyllisyyttä. Olen ajatellut usein, että minun koko kivulias ja vaikea olemassaoloni on Ranille valtava taakka, mutta hän katsoo minua joka kerta niin hellästi, että hukun siihen.
”Hei, tervetuloa kotiin”, kuiskaan kietoessani käteni hänen ympärilleen. Hän on niin pieni, että mahtuu helposti kokonaan kainalooni. Hän on raukea ja rento ja suorastaan sulaa kiinni minuun.
”Kiitos, Beth.” Hän painautuu tiukemmin minua vasten. ”Tuli muuten lihaksista ja treenaamisesta mieleen, että näen Isaiasta huomenna. Etkös sinä nähnyt Gaelia tänään? Ristideitit…”
”Kiipeilemäänkö te olitte menossa?”
”Jep.”
”Sano terveisiä. Minäkin haluan nähdä häntä.” Silittelen Ranin valkeita suortuvia, avaan ylimmäiset hiukset ponnarilta ja annan koko tukan levitä syliini. ”Ja näin minä Gaelia tänään.”
”Miten se meni?”
”Ihanasti, pääsimme puhumaan paaaljon. Hänellä on ollut varsin vaikeaa viimeaikoina, muistat varmaan sen. Gaelin sisäinen motivaatio on niin uskomattoman inspiroiva, hän on ihan hillittömän sinnikäs.”
”Puhuimmekin tästä Norin kanssa, Gael on Norille niin hirmuisen rakas. Nori ei muuten tule vielä kotiin, saamme olla vähän aikaa kahdestaan.”
”Oi, okei.” Painan pienen suukon Ranin päälaelle. ”Minä sitten rakastan meidän elämäämme sellaisena kuin se nyt on. Lupasin mennä Gaelin kanssa kahdestaan ostoksille joku päivä. Hänen jos jonkun muotituomarointiin luotan.”
”Äääh, tulette takaisin niin upeina, ettemme minä ja Isaias pysy housuissamme.”
”Paraskin puhuja!” sanon ja silitän kädelläni Ranin vahvaa käsivartta. ”Miten minulta meni tämä ihan ohi, mehän koskemme niin paljon joka päivä… Olenko oikeasti vain dissosioinut seksin aikana?”
Rani hymähtää.
”Olet sinä varmaan voinutkin, mutta emmehän me hetkeen ole kunnolla panneet.”
”Voisi kyllä ihan tämän kunniaksi.”
Rani hypähtää ylös ja hymyilee.
”Norihan ei ollut vielä tulossa kotiin…” Rani kohottaa kulmiaan. Hymyilen. Rani vetää paitaansa ylöspäin ja vilauttaa minulle vatsalihaksiaan, enkä pysy enää kiinni itsessäni, kaikki kontrolli pettää. Tartun häntä vyötäröstä ja vedän päälleni. Kiskon paidan kokonaan hänen yltään, painan hänet itseäni vasten ja pidän huolta, että tällä kertaa tunnen jokaisen osan hänen kauniista kehostaan.
”A-… ah, hei, haluatko sinä vuorostasi…?” kysyn vielä, kun pystyn puhumaan.
Olen ollut viimeaikoina niin herkillä, että tiedän jo nyt, etten pysty pian enää kommunikoimaan lainkaan. Kaikki tuntemukset täyttävät minut aina niin kokonaisvaltaisesti, että ne usein vievät jotain hetkeksi mukanaan. Olemme oppineet toimimaan ylikuormitustilojeni kanssa yhdessä.
”Oletko varma? Sattuisiko sinuun?”
”Olen kunnossa, ja minä…” Koko kehossani kihelmöi. ”Haluan sinua niin paljon, että kontrolli pettää ihan kohta.”
”Anna sen pettää”, Rani kuiskaa vasten kaulaani ja sytyttää koko kehoni tuleen.
Nostan hameeni pois tieltä, ja Rani tietää tismalleen, miten edetä. Hänen kätensä kiertävät jalkojani, ja tunnen jo, kuinka koko kehoni huutaa, se huutaa aina, kun hän on lähelläni. Tajunnassani keinuu, ja huomaan, kuinka kaikki maallinen hämärtyy, on vain hän lämpimänä minua vasten. Suudelmat kaulallani syvenevät, pystyn vain huohottamaan raskaasti, kun Rani koskee minuun.
”Kaikki hyvin?” hän varmistaa silittäen poskeani, kun menee sisälleni. Pienet räjähdykset halkovat kehoani, olen tajuntani rajamailla, mutta pystyn vielä nyökkäämään.
Hetki on nopeasti ohi, olen niin herkillä, että se tarttuu häneenkin. Tulen niin nopeasti, että se miltei hävettää, mutta Rani on niin lämmin ja intohimoinen ja hellä, ettei häpeälle ole sijaa hänen lähellään.
Lopulta Rani makaa raskaasti hengittäen päälläni ja silittää kylkeäni. Tärisen niin, etten ole varma, missä kehoni ääret enää kulkevat.
”Beth, kaikki okei?”
En yksinkertaisesti pysty avaamaan suutani. Sanat tulisivat myöhemmin. Rani katsoo minua silmiin ja ojentaa minulle sormensa. Suukotan sitä hellästi, siitä hän tietää kaiken olevan kunnossa. Makaamme hiljaa toisiamme vasten niin kauan, että ovi kolahtaa ja Nori kävelee sisälle.
Norilla on valkea kevättakki ja vaaleanpunainen baskeri, hän näyttää tavattoman nätiltä. Hänen näkemisensä palauttaa minut hiljalleen hetkeen, ja me Ranin kanssa kokoilemme itsemme istumaan.
”Ooi että”, Norilta pääsee, kun hän näkee meidän sotkuiset olemuksemme. ”Hyvä, että täällä on jo päästy rentoutumaan. Uskaltaako sinne sohvalle tullakaan, kuinka paljon te sotkitte?”
”Emme edes sotkeneet tällä kertaa!” Rani nauraa ystävälleen. ”Beth tässä teki tuttavuutta uusien lihasteni kanssa.”
”Nyt vasta?”
”Niin niin!”
Nori ja Rani juttelevat niitä näitä, ja Rani silittää minua kaiken aikaa kuin varmistaakseen, että pysyn kasassa. Hänen tapansa luoda minulle turva hetkeen kuin hetkeen saa minut aina yhtä häkeltyneeksi. Nori tulee istumaan kanssamme sohvalle, ja Rani pitelee minua tiukasti sylissään. Pelkkä katse häneltä riittää kysymään, olenko kunnossa. Osaamme nykyään vaihtaa täysin sanattomasti ajatuksia, ja se saa minut onnellisemmaksi kuin mikään. Olemme täydellisen limittyneet, kuin valomme olisivat yhtä.
”Ai teillä oli hierontasessio? Rani, saat kyllä hieroa minut, minäkin olen ihan jäykkä”, Nori tokaisee kuultuaan yhteisestä hetkestämme.
”Ojennupa sitten siihen.” Rani painaa pehmeän suukon huulilleni ennen kuin kääntyy Norin puoleen.
Kehoni tuntuu kauttaaltaan lämpimältä ja omaltani, kun jään sohvannurkkaan katselemaan Ranin ja Norin hierontahetkeä. Sydäntäni lämmittää, kun ymmärrän, että kaikki tämä hyvä ja turvallinen todella on minun, eikä minun tarvitse päästää siitä koskaan irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti