keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Musteenkantaja: epilogi


Epilogi: Seuraaja

He saapuvat jälleen jonoissa, vanhoihin rutiineihinsa tottuneina. Tänään heitä ei pelota, maailma ei enää anna heidän tuntea syyllisyyttä musteestaan. Katseet vaihtelevat hämmästyneestä levolliseen. Musteenkantaja on jo tottunut, hänen yhdestoista Puhdistautumisensa sujuu tottumuksesta. Silti sisäinen tuntemus on erilainen. Tummuneet hiukset ja sormenpäihin kiinni jäänyt muste ovat kertoneet hänelle seuraavan saapumisesta.

Tutut kasvot käyvät Musteenkantajan luona. Hän tunnistaa valkohuppuisten seasta viisi saman kokemuksen läpi käynyttä ihmistä, jotka hän on jo ajat sitten juotunut hyvästelemään. Tänään hän puhdistaisi heidät viimeistä kertaa. Sisäinen tuntemus voimistuu jokaisen ihmisen myötä. Musteenkantaja ei olisi enää auringon laskiessa Musteenkantaja.

Kun jonossa viimeinen astelee Musteenkantajan eteen, hän tietää aikansa tulleen. Uusi ihminen kävelee rennoin, mutta varmoin askelin hänen luokseen ja ojentaa tyhjän käärön. Katseesta näkee, että hän tietää, mitä hänelle on tapahtumassa. Musteenkantaja hymyilee seuraajalleen.

Musteenkantaja ottaa puhtaan käärön vastaan ja nyökkää eteensä astelleelle ihmiselle. Kiertokulku pääsee vihdoin jatkumaan. Hän on tehtävänsä täyttänyt, valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen. Seuraajan silmät ovat vielä vihreät. Ne saavat Musteenkantajan hymyilemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti