Tulisielu: luku 6

Luku 6: Menneisyyden palasia

Maasto on lähes tuskallisen vaikeaa sellaiselle, joka on tottunut lentämään koko ikänsä. Eli näkee sen muutaman vastaantulevan ilmeistä. Eli itse ei ole koskaan lentänyt sanan varsinaisessa merkityksessä, ei, sillä hänen siivilleen ei koskaan annettu sellaista kykyä.

Päästessään lähemmäs vuoria Eli ymmärtää, että suurin osa usvastasyntyneistä on majoittunut niiden läheisyyteen, kuin hakeakseen suojaa. Se selittää, miksi kivikkoisessa metsässä häntä vastaan asteli vain yksi usvastasyntynyt.

Eli ei vieläkään uskalla miettiä kohtaamistaan kapeakasvoisen miehen kanssa. Kohtaaminen tuntuu hänestä tärkeältä. Lisäksi hänestä tuntuu ristiriitaiselta kävellä hylättyyn linnakkeeseen, vaikka hän tietää, että jokainen Avarissa on kuullut linnakkeesta vain hälyttävää tietoa.

Joku on kertonut, että linnakkeeseen on Ianosin saattaja-aikoina vangittu sellaisia usvastasyntyneitä, joiden teot olivat pahimpia kaikista. Eli on kuullut tarinan myös Kuun syvimmistä peloista, jotka hän on linnakkeeseen sulkenut. Siihen Eli ei usko.

Linnakkeen erottaa jo kaukaa, se on suunnattoman suuri ja moniosainen. Tornit kohoavat korkealle, ja Eli huomaa ajattelevansa, että torneista täytyy nähdä Lasian miltei kokonaisuudessaan. Ensimmäistä kertaa aikoihin Eli löytää sydämestään puhdasta uteliaisuutta. Hän tahtoo päästä torniin, hän haluaa nähdä uuden kotimaansa sieltä.

Linnake on kokonaan valkoinen, sen pinta kiiltää marmorin lailla Lasian sinisen ja harmaan sävyjä vasten. Avarissa ei ole varsinaisia rakennuksia tai rakennelmia, ainoastaan Kuun temppeli ja muutamia siltoja. Marmoreassakin on ainoastaan rinneasutusta nukkumista varten. Niitä ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua kunnollisiksi asunnoiksi. Siitä syystä tämä on ensimmäinen kerta, kun Eli näkee jotakin niin suurta käsin rakennettua.

Vuorilla kulkee kapea polku, joka johtaa linnakkeeseen sisälle. Elistä tuntuu erikoiselta, että paikkaan, josta liikkuu niin paljon erikoisia huhuja, johtaa polku suoraan sisälle.

Huhut kuuluvat eläville, Eli muistuttaa itseään ajatellen samalla, ettei enää kuulu eläviin. Hän on Lasiassa. Siellä kukaan ei ole elossa sanan varsinaisessa merkityksessä. Heillä ei ole enää siipiä, he eivät koskaan pääse takaisin Avariin. Pelkkä mielikuva ikuisuudesta Lasiassa saa Elin jäätyneisiin jalkoihin vauhtia.

Vuorilla ei kasva mikään. Pelkkää valkoista, jäätävän kylmää utua kaikkialla. Avarissa vuodenajat eivät koskaan vaihdu, joten Eli ei tunnista sitä lumeksi.

Linnakkeeseen pääsee sisään suuresta ja raskaan näköisestä rautaovesta, joka aukenee Elin yllätykseksi yllättävän helposti.

Eli ei voi olla haukkomatta henkeään, kun katsoo ympärilleen. Katto kaareutuu hänen yllään tummansinisenä ja valtavana. Kun hän katsoo tarkemmin katon kuviointia, hän huomaa useita Kuuta esittäviä yksinkertaisia, koukeroisia piirroksia. Yötaivas, Eli käsittää. He ovat maalanneet sen tänne muistuttaakseen siitä itseään.

Katto on uskomattoman korkealla. Sitä kannattelee useat koristeelliset pilarit, jotka ovat noin kolmen usvastasyntyneen levyisiä. Lattia on musta ja kiiltävä, se heijastaa pilareita ja jopa Elin kuvajaisen aivan kuin se ei olisi mustaa lasia.

Suoraan Elin edessä kohovat korkeat marmoriportaat, jotka risteävät kahteen suuntaan, oletettavastikin seuraaviin kerroksiin.

Eli ei ymmärrä, miksi paikkaa kutsutaan hylätyksi. Kun hän kävelee mustalla, kiiltävällä lattialla ja katsoo kattoon maalattuja kuvia, hän voi miltei tuntea linnan rakentaneiden elämänhalun. Jokainen osa linnakkeen ensimmäisestä kerroksesta huokuu vanhaa ymmärrystä. Eli tuntee syvää kiitollisuutta miehelle, joka pyysi häntä tulemaan tänne. Paikan kauneus saa Lasian tuntumaan aavistuksen lämpimämmältä paikalta elää.

Astellessaan kohti portaita Eli muistaa miehen sanat, ne kiertelevät häntä kaikkialta, jäävät kaikumaan hänen ympärilleen. Hylätyssä linnakkeessa on useita sellaisia henkilöitä, jotka tekisivät mitä tahansa voidakseen puhua kaltaisellesi. Niiden henkilöiden täytyy olla aivan lähellä, sillä tämän kokoiseen rakennukseen mahtuu varmasti lähes puolet usvastasyntyneistä.

Elin paljaiden jalkojen askeleet eivät kaiu linnan seinistä. Kaikkialla on täydellisen hiljaista, ja kun Eli päättää kääntyä portaissa oikealle, hän kiristää tahtiaan. Hiljaisuus tuntuu epämiellyttävältä ympärillä, se ei ole turvallinen peitto hänen yllään. Tuntuu pikemminkin siltä, että Eli olisi linnakkeessa kaksin ainoastaan linnakkeen ikivanhan sielun kanssa. Linnake on ollut olemassa kauan ennen Eliä, se tuntuu elävämmältä kuin hän itse. Tahti kiristyy entisestään.

Huone, joka portaiden päässä odottaa, on täysin eri maailmasta kuin alakerta. Sävyt ovat kaikkialla häiritsevän kirkkaita, punaista ja keltaista. Seinille on maalattu punaisia puita, jotka Eli tunnistaa Avarin punaisen alueen puiksi. Huone on koristeltu oletettavasti ulkoa löytyneillä puilla ja kivillä, alakerran hienostuneisuus on tiessään. Kaikki huoneessa on groteski muistutus kansan inhoamasta punaisesta alueesta.

Tässä on huoneessa on usvastasyntyneitä. Heitä on muutama suuren, avonaisen ikkunan vierellä. Elistä tuntuu erikoiselta katsella niin montaa siivetöntä kansalaista samassa tilassa. Moni varmasti tottuu siivettömyyteen ympärillään, mutta Elistä tuntuu siltä, ettei hän koskaan totu siihen, ettei kenelläkään täällä ole elämän merkkiä, siipiä.

Yhdenkään kasvot eivät näytä tutuilta, joten Eli jatkaa matkaansa. Hän olettaa huoneessa olevien henkilöiden olevan päiväkulkijoita, mikä pakottaa hänet ottamaan muutaman juoksuaskeleen. Eli itse on syntyjään yökulkija, ja häntä on varoitettu isosiskonsa Livin toimesta aivan riittävän monta kertaa päiväkulkijoista.

Ajatus isosiskosta tuntuu Elin sydämessä yllättävän turvalliselta. Hän on useiden kilometrien päässä Livistä. Hän on turvassa tämän sykkivältä raivolta ja päähänpistoilta. Ajatus lämmittää häntä.

Seuraavasta mutkasta lähtee pienemmät, vähemmän loisteliaat portaat ylöspäin. Näillä portailla ei ole edes kaiteita, ne vain nousevat korkeuksiin. Eli pitää niiden vähäeleisyydestä ja päättää katsoa, mihin päätyy niitä pitkin. Hän ottaa pitkiä askeleita kompensoidakseen jalkojensa lyhyyttä.

Portaat ovat erittäin paljon pitemmät kuin suuremmat olivat. Elistä tuntuu, että hän on kävellyt jo useita mutkia ja kierteitä ylös, kunnes päätyy tasanteelle, josta lähtee käytävä. Käytävän päässä on oviaukko, jonka takana näkyy liikettä. Usvastasyntyneitä. Eli yrittää kävellä nopeasti käytävän päähän nähdäkseen, keitä huoneessa on, mutta hän pysähtyy katsomaan käytävän seiniä. Niihin on maalattu useita kuvia henkilöistä, joita Eli ei tunne. Kauniskasvoisia, ylpeitä usvastasyntyneitä. Elin tummansiniset silmät kiertävät maalattuja kasvoja niin kauan, kunnes pysähtyy vaaleahiuksisen naisen kuvan kohdalle. Naisen silmät ovat yhtä syvänsiniset kuin Elinkin. Nainen on hänen isosiskonsa Liv.