Tulisielu: luku 19

Luku 19: Kylmyydestä

Kaikki kaunis on aina illuusio. Veljellä on iloinen ja vino hymy, mutta veljeen sattuu, koska hän tietää. Tieto on kipua, ei mitään muuta. Tämän kansan keskuudessa se on pelkkä taakka, kenenkään ei kuulu koskaan tietää enempää kuin pinta antaa. Älä sukella syvemmälle, siellä ei ole muuta kuin kipua ja kylmyyttä.

Zenith ei koskaan kysy mitään veljeltä, vaikka veli tietää kaiken. Onhan häntä opetettu olemaan esittämästä turhia kysymyksiä ja lisäämällä täten tietouttaan. On ainoastaan se todellisuus, jonka hän näkee. Ei mätää sisusta sen alla.

* * *

Xander pitää tiukasti kiinni Zenithistä, pitää kiinni vaikka hänelle suodun tiedon myötä hänen tekisi mieli lähinnä päästää irti. Zenith on ajautunut käymään toisen kansalaisen kimppuun tasan siksi, että hänen on päästävä Lasiaan. Xander tuntee osasyyllisyyden varjon lankeavan osakseen, koska ymmärtää, että sen kaiken olisi voinut välttää, jos hän olisi totellut Zenithiä ja vienyt tämän Lasiaan silloin kun hän sitä pyysi. Se olisi ollut vastoin Xanderin ammatillisia periaatteita, mutta se olisi välttänyt koko kansaa nyt koskeneen kaaoksen.

Mutta Zenith ei ole koskaan etukäteen luettavissa, Xanderkin tietää sen. Tyttö on kuin hänen aikanaan löytämänsä tuli, vapaa menemään ja tekemään miten tahtoo. Loimuava ja kirkas, vaarallinenkin, mutta luo silti lämpöä ympärilleen. Tulisielu.

Xander on uransa aikana nähnyt useita erilaisia ilmeitä Lasiaan ensi kertaa astuvien usvastasyntyneiden kasvoilla. Hän on nähnyt kauhua, surua ja enemmän kuin järvellisen kyyneliä, mutta tätä hän ei ole nähnyt. Zenith ei näytä järkyttyneeltä tai kauhistuneelta, hänen ilmeensä pysyy tyynenä. Vaikka hän viekin kätensä olkapäilleen pistävän kylmyyden vuoksi, hän pysyy täysin rauhallisena.

Ilme syöpyy tarkasti Xanderin verkkokalvoille. Hän tietää jo siinä hetkessä, että tämä kaikki on muuttava tasapainon suunnan hyvään tai huonoon suuntaan. Zenith on tehnyt ensimmäisenä usvastasyntyneenä jotakin niinkin epätoivoista kuin käynyt toisen olennon kimppuun vain saadakseen tahtonsa läpi. Nyt, kun Zenith seisoo Lasian sinisessä ympäristössä, hänen liekkinsä ei näytä sammuneen. Se hohtaa entisestään.

”Zenith”, Xander huomaa kuiskaavansa, ”mitä sinä oikein teet?” Kysymys ei ole sidonnainen hetkeen.

”Minä aion saada selville totuuden.” Hänen äänensä on ensimmäinen merkki pelosta. Mikään hänen ryhdikkäässä olemuksessaan ei ole siihen mennessä kielinyt pelosta, mutta nyt, kun hänen kuuluva äänensä katoaa Lasian kylmyyteen, hän esittäytyy ensimmäistä kertaa Xanderille inhimillisenä.

”Se on mahdotonta. Yksikään usvastasyntynyt ei koskaan voi saada selville Kuun tahtoa, sinä olet ottanut liian ison harppauksen.” Xanderin ääni kuulostaa täysin konemaiselta maskin takaa. Ensimmäistä kertaa aikoihin hänen tekisi mieli ottaa maski ja lasit pois, paljastaa kasvonsa ja itsensä. Kertoa Zenithille, että hänkin on vain usvastasyntynyt, ei pelkkä saattaja vaan myös tunteva olento, joka pelkää aivan yhtä paljon sitä, mitä maailmalle on tapahtumassa.

”Minun veljeni sai”, Zenith väittää nyt jo vahvemmalla äänellä, ”Kain tietää.” Sitten tyttö ottaa askelia eteenpäin, pysähtyy aivan Xanderin eteen ja hymyilee kuollein huulin. ”Sitä paitsi minä en tahdo tietää pelkästään sitä, miksi Kuu heikkenee ja maailmamme tekee kuolemaa. Minä tahdon tietää paljon enemmän.”

Katse ei paljasta Xanderille mitään. ”Tämä on hulluutta”, hän sanoo ja huomaa tarkoittavansa sitä. ”Sinä olet toiminut väärin. Kävit toisen olennon kimppuun saadaksesi siipesi tippumaan, se on väärin, Zenith.”

”Väärin, vaikka kaikki – varsinkin te yökulkijat – ovat sitä mieltä, että se, ketä aioin satuttaa, on yksi suurimmista vääryyksistä tässä maailmassa?”

Xander painaa katseensa. Hän ei voi Zenithille mitään, tyttö on häntä edellä.

”Sinä siis valitsit tarkoituksella juuri Niarin, jotta voisit myöhemmin moralisoida kaikkia muita. Ovelaa.”

Zenith nyökkää. ”Niarhan on ainoa, joka voi kuolla.”

”Ja sattumoisin myös veljesi paras ystävä silloin, kun Kain oli vielä Avarissa.”

Hymy Zenithin huulilla leviää. ”Sinä siis näet sittenkin kokokuvan.”

Xander on hetken hiljaa. Ei, hän ei näe kuvaa selkeänä niin kuin hänen pitäisi. Se, mitä hän näkee, on mustaa ja väärää. Hän näkee Niarin ja Zenithin, yhteyden heidän välillään. Hän näkee sanomattomia sanoja. Xander ei saisi mitään ulos Zenithistä.

”En näe”, Xander sanoo ja tiedostaa yllätyksekseen, ettei valehtele. ”Ymmärrän sen, että sinä suunnittelet jotain, etkä tee sitä yksin. Zenith, ole minulle rehellinen ja kerro, oletko sinä nyt Lasiassa omasta tahdostasi vai Niarin?”

”Niar ei tahdo kansallemme mitään pahaa, jos sitä ajat takaa”, Zenith sanoo. Tuuli tarttuu hänen punaisiin hiuksiinsa. Hän ei näytä kuuluvan tänne, hänessä on liikaa elämää. ”Minä olen tässä, koska Niar ei tiennyt tarpeeksi maailmastamme. Minun veljeni puolestaan tietää, ja aion saada häneltä selville syyn siihen, miksi Kuun voimat yhtäkkiä heikkenevät.”

Xander nyökkää vaisusti. Hän ei vieläkään luota täysin siihen, että Zenith kertoisi hänelle kaiken, mutta tämä määrä tietoa riittää.

”Minä palaan nyt Avariin, Zenith.” Hän katsoo tyttöä silmiin vain huomatakseen, ettei tyttö katso häneen. Zenith kyllä katsoo häntä takaisin, mutta hänestä tuntuu, että Zenithin mieli on jossain paljon kauempana. ”Toivon, että olet tehnyt oikean ratkaisun.” He nyökkäävät toisilleen, ja kun Xander ottaa siivet alleen, hänestä tuntuu, että tämä ei ole viimeinen kerta kun hän näkee Zenithin. Vaikka sen pitäisi olla.