Tulisielu: luku 14

Luku 14: Plus miinus nolla

Veljen ensikosketukset maailmaan ovat haparoivia. Hänen pitkä vartensa ei meinaa millään pysyä suorassa, kävely kultaisella maalla tuntuu epäröivältä, vaaralliselta. Auringon puutarha on täydellinen harjoituskohde, siellä veljeä täytyy pitää vielä useita öitä ja päiviä, ennen kuin veljestä tulee kunnollinen yökulkija.

Veljen siivet ovat valkoiset, toisin kuin Niarilla. Hän on Niaria paljon pitempi ja rotevampi, hänellä on isot kädet ja tummanruskeat, lyhyet hiukset sekä pieni leukaparta. Kullanhohtoiset silmät ovat yhtä intensiiviset kuin Niarilla ja Auringollakin. Muuten sukulaisuutta ei huomaa: veljen kapeat leukaperät ja yökulkijalle ominainen arvokkuus erottavat hänet isästään ja isoveljestään.

Veli saa nimen Iscario. Se on vanhaa kieltä, jota Niar on oppinut paljon Kainilta. Veljen nimi tarkoittaa apua, ja avuksi hänet on luotukin. Nimi ja sen omistaja täydentäköön toisiaan.

Puhuminen luonnistuu valosta syntyneeltä Iscariolta samaan tapaan kuin se aikanaan onnistui automaattisesti Auringolta ja Niariltakin. Sanat tulevat hänen luokseen ja kertovat merkityksensä. Hän osaa käyttää niitä automaattisesti.

Auringon luona Iscarion itseluottamus ja oma tahto hiotaan huippuunsa. Hänen kävelynsä muuttuu varmaksi, ja kultaisten silmien katse täyttyy jostain muustakin kuin arvokkuudesta. Ylpeydestä. Iscario on syntymästään asti ylpeä saamastaan tehtävästä, jonka merkitystä Aurinko ja Niar ovat hänelle selventäneet. He ovat kertoneet, millaisen olennon vuoksi hänet on maailmaan luotu. Niar kertoo päivittäin hänelle siitä, mitä hänen aikanaan täytyy alhaalla Avarissa tehdä. Viettää mahdollisimman paljon aikaa tämän heikon ja pelokkaan olennon luona, jotta tämä varastaisi yhä vain enemmän Kuun elinvoimaa ja edesauttaisi Kuun tuhoa.

Aluksi Iscario ei aivan ymmärrä, miksi Kuun suistaminen vallan kapulasta on niin tärkeää. Silloin Niar tarttuu häntä harteista, hymyilee kärsivällisesti ja kertoo, ettei kansalle ole hyväksi nojautua niin vahvasti yhteen olentoon. Hän kertoo, kuinka Kuun ei tarvitse olla elämän edellytys. Niar muistaa aina painottaa, kuinka ehdottoman tärkeää on, että hänen veljensä vaikuttaisi mahdollisimman itsevarmalta ja lepattelisi puhtailla, aina selässä pysyvillä siivillään useasti yössä. Näin varmistettaisiin oikeanlainen, provosoiva asetelma. Kuunvalo vähenisi nopeammin.

Iscario ei aina halua miettiä sitä, miksi hänen veljensä ja isänsä tahtovat niin kovasti todistaa Kuun hyödyttömyyden, jos Kuu kerran on maailman luonutkin. Niar ja Aurinko vain pyörittelevät päitään, eikä Iscario koskaan kysy enempää. Hänhän on olemassa, ja kiitollinen päivistään Auringon kultaisessa puutarhassa.

Päivät Auringon luona tulevat kuitenkin aikanaan loppuunsa, sillä Iscario alkaa olla jo valmis siirtymään yökulkijoiden luo. Sen täytyy tapahtua huomaamattomasti, kaiken täytyy vaikuttaa siltä, että Iscario on aina ollutkin heidän keskuudessaan. Kyllä se onnistuukin, eivät yökulkijat ole niin yhtenäinen ryhmä. Kaikki he kantavat samaa ylpeyttä ja arvokkuutta yllään, eivät he hämmentyisi uudesta tulokkaasta keskuudessaan.

Niarilla ei ole yhteistyökumppania yökulkijoiden puolella. Jos olisi, Iscarion synnyllä ei olisi ollut mitään merkitystä. Siksi häntä hivenen pelottaa päästää veljensä öiseen Avariin kaiken sen erilaisuuden keskelle. Entä, jos joku huomaisi, että hän on Auringon luoma? Tai jos hän kiintyisikin öiseen maailmaan ja ajatukseen Kuusta, eikä enää tahtoisikaan kannattaa veljensä ja isänsä suunnitelmaa? Kaikkein pahinta olisi, jos hän menettäisi itseluottamuksensa eikä kykenisi provosoimaan maailman kohtaloon vaikuttavaa olentoa lainkaan.

Plus miinus nolla. Liikaa uhkia, mutta aivan yhtä paljon mahdollisuuksiakin. Niar päättää antaa kaiken tapahtua omalla painollaan ja kuunnella isänsä sanoja, odottaa raportteja Iscarion selviytymisestä öisessä Avarissa, yökulkijoiden keskuudessa.

Alku menee hyvin. Kuun energian vähenemisen voi miltei tuntea, niin paljon se on vähennyt. Niarin suunnitelma toimii, Aurinkokin hymyilee pojalleen tyytyväisenä aina, kun tämä hänen luonaan käy. Kirkasta kirkasta kirkasta. Mikään ei mene pieleen.

Riskitöntä suunnitelmaa ei ole olemassakaan. Niar on luullut ottaneensa huomioon aivan kaiken. Hän on kuitenkin unohtanut, että Iscariokin on elävä, tunteva olento, jolla on omat tarpeensa ja halunsa. Useita kuunkiertoja Iscario pysyy itsevarmana ja voimakkaana, pidettynäkin henkilönä yökulkijoiden keskuudessa. Sitten hän joutuu tutustumaan itseensä. Hän avaa mielensä labyrintin ja eksyy ensimmäisessä mutkassa.

Jokin romuttaa Iscarion itsetunnon pian sen jälkeen, kun hän on saanut elämänsä yökulkijana raiteelleen ja kohdannut läheisen ystävänsä Mordin. Niar ei saa vastausta siihen, mikä veljeen on yhtäkkiä iskenyt. Hän joutuu käyskentelemään päivisin kullanhohtoisessa Avarissa tietämättä, miksi suunnitelma ei edisty. Jokin on tehnyt Iscariolle jotakin, jokin on romuttanut hänen itseluottamustaan.

Ja Niar ei voi tehdä mitään. Hän tekee suunnitelmiaan Kainin kanssa, kuuntelee tätä ja leikkii tämän nuoremman siskon, Zenithin kanssa. Aika tekee kuunkiertojen kuluessa tehtävänsä, katkeroittaa Kainin lopullisesti ja vie siivet tämän selästä. Saattaja vie Kainin Niarilta, ja hän jää jälleen yksin suunnitelmiensa kanssa. Useiden kuunkiertojen ajan hän on tyhjän päällä, ei edes tiedä, mitä odottaa.

Sitten Kainin pikkusisko kasvaa tuntevaksi, ajattelevaksi usvastasyntyneeksi, jonka liekinpunaiset hiukset täyttävät tajunnan ja keinuva, tahtomattaan vangitseva kehonkieli vetää häntä puoleensa. Zenith perii isoveljensä paikan Niarin viereltä, mutta ei samanlaisena. Niar välittää punatukkaisesta eri tavalla kuin välitti tämän isoveljestä.

Zenith löytää tulen, osoittaa vahvaa tahtoa lannistuneiden päiväkulkijoiden keskellä ja loistaa kirkkaana, ohjaavana valona heidän keskellään. Niar uskoo rakastavansa, mutta ei voi luottaa. Kaikkihan on hänelle vain väliaikaista, miksi rakkaus olisi yhtään erilaista?

Ajan myötä Niar oppii luottamaan ja välittämään Zenithistä yhä enemmän. Tyttö tanssii vaarallisilla reiteillä, sillä hänen suurin haaveensa on olla kuolevainen. Tyttö tietää osan siitä, mitä veljensäkin tiesi, mutta Niar on päättänyt olla puhumatta hänen kanssaan niistä asioista. Zenith ei ole Kain, hänelle ei voi kertoa mitään suunnitelmasta. Eihän Kainkaan tiennyt siitä, että Niarille syntyi veli. Kukaan muu kuin Niarin oma suku ei tiedä suunnitelmasta, ja niin hän haluaakin.

Aina välillä tulee hetkiä, jolloin Niar meinaa avata suunsa, vetää Zenithin iholle ja kuiskata tämän korvaan asioita, joita ei ole aiemmin muille kertonut. Suunnitelma, rakkaudentunnustus ja muita asioita, joilla ei ole koskaan ennen Zenithiä ollut puhuttua muotoa. Ne ovat olleet olemassa vain Niarin sisällä.

Niar ei kuitenkaan uskalla. Hän ei kerro Zenithille sen pahemmin tunteistaan kuin tekemistään järjestelyistä Kuun tuhoamiseksi. Hän kertoo paljon, mutta ei koskaan tarpeeksi. Zenithin ilmeet eivät koskaan paljasta, että tämä näkisi Niarin rivien välit. Zenith ei yksinkertaisesti koskaan ymmärrä, ettei Niar kerro hänelle kaikkea. Niaria hävettää.

Zenithistäkin näkee, ettei tämä kerro kaikkea. Kun kuunvalo vähenee, ja tämä ottaa ensi kertaa puheeksi Kainin tapaamisen ja Lasiaan menemisen, Niar haluaisi kertoa kaiken. Zenithin ei tarvitsisi mennä Lasiaan, Zenithän tietää jo. Kain on kertonut hänelle hänen ollessa pieni jo kaiken, mitä tiesi.

Taaskaan Niar ei saa sanotuksi mitään. Hän kietoutuu ylpeyteensä ja antaa sen johdattaa. Tytöstähän voisi olla vielä hyötyä. Jos Zenith saisikin mentyä Lasiaan ja tavattua Kainin, se voisi loppujen lopuksi olla hyödyllistä kaiken kannalta. Ehkä Zenith Lasiassa ymmärtäisi, mikä maailman tilanne todella on.

Ennen kaikkea Niar näkee Zenithissä potentiaalia. Tyttö on kuin löytämänsä tuli, hänen tahtonsa on vahvaa. Jos hän vain näkisi, miten suuresti voisi olla hyödyksi Niarin suunnittelemalle yhteiskunnalle – Auringon yhteiskunnalle. Kyllä Zenith tulee sen vielä ymmärtämään. Näkemään oman potentiaalinsa ja hyödyntämään sen.

Niar on loppujen lopuksi eri maata kuin kukaan muu. Hän on valostasyntynyt, ei koskaan samanlainen kuin muut hänen ympärillään. On vain luonnollista, että hän jättää asiat sisälleen eikä kerro niistä muille, vaikka haluaisikin. Miltä se muka näyttäisi, jos hän lentäisi mustilla siivillään kansan yläpuolelle ja kertoisi, että on jo useiden kuunkiertojen ajan suunnitellut tuhoavansa koko heidän tuntemansa yhteiskunnan? Kuun, hänen elinvoimansa ja aivan kaiken häneen liittyvän?

Ei. Niar voi vain odottaa. Odottaa, että hänen veljensä tekee useampia ratkaisevia siirtoja, odottaa, että Kuun energia käytetään loppuun, odottaa, että Zenith tekee omat valintansa ja auttaa häntä kunnostamaan uuden yhteiskunnan edellisen päälle, odottaa, että kaikki muutkin muuttuvat kuolevaisiksi. Odottaa punaisen puun alla järven väreillessä hänen sormensa kosketuksesta.