En ole koskaan ymmärtänyt tätä kuolemansyntiä aivan kirjaimellisesti, näen edessäni vain ihmisten suunnattoman kohtuuttomuuden. Miten se ilmenee, ketä se satuttaa? Mitä se on?
Olenko kohtuuton, jos vaadin muita kuuntelemaan jokaista ylitsevuotavaa sanaani, tai jos tahdon huomiota enemmän kuin olen valmis muille antamaan? Ehkä. Kohtuuttomuus on yksilökohtaista, vai onko? Kysymyksiä, enkä osaa vastata, miksi muuten kysyisinkään.
En koe olevani kohtuuton monissakaan asioissa, jotka liittyvät kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Itseäni kohtaan olen useastikin turhankin ankara, ja sen miellän jonkinasteisena kohtuuttomuutena. On väärin ymmärtää tämä kuolemansynti pelkästään kirjaimellisesti ylensyöntinä, sillä kohtuuttomuus ilmenee niin paljon erilaisissakin asioissa. Ahneutenakin kenties, mutta mielestäni kohtuuttomuus on syntinä täysin erilainen. Nämä kaksi eivät kulje samaa polkua kovinkaan pitkälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti