Nyt en enää edes pysty pitämään silmiäni kiinni, pakotan ne auki. Tämä on pakko nähdä, pakko kokea.
Tästä kuolemansynnistä on lähes mahdotonta kirjoittaa ilman, että vetäisin tekstin pitemmälle ja tekisin siitä eroottisen novellin. Himon vastustamistahan sekin on, että yritän pitää mieleni selkeänä ja olen kirjoittamatta sitä, mitä oikeasti haluaisin. Ehkä sen aika on myöhemmin.
Himoa on takuulla jokaisessa - toisaalta, mitä kuolemansyntiä ei olisi - ja sen tunnistaminen lienee helpompaa kuin monen muun. Himo muuttaa ihmisen käytöstä, ilmeitä, varsinkin silmiä. Kaiken muun voi valehdella, mutta silmilleen ei koskaan voi mitään.
Toki himokin on monitulkintainen, mutta itsessäni se ilmenee lähes kirjaimellisesti. En käännä tälläkään kertaa katsettani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti