Nälkä: prologi

Prologi (Maa, vuosi 2602)

Etäisyys maahan on suunnaton, koko tila tuntuu huojuvan ja näkökenttä sumenee maan näkyessä yhä vain kauempana. Hän pitää otteensa tiukasti penkissään, ja vaikkei siitä pääsisikään mitenkään irtoamaan, pelko on silti olemassa. Ikinä ei voi pelata liian varman päälle, matkassa on aina liian monta muuttujaa. Alus on pieni, liian pieni, joten huojuminen tuntuu moninkertaisena. Hän tuntee kuolevansa. Kuolema, kyllä, se on väistämätön, se tulee tänään. Hän puree hammasta, puristaa kädet nyrkkiin ja toivoo, että mittarit näyttäisivät pian sopivaa etäisyyttä. 

Viisarit pyörivät, kunnes alus päästää hirvittävän narahduksen ja mittarit pysähtyvät odotettuihin lukemiin. Kaikki sujuu liiankin hyvin, matka on päätöksessään. Etäisyys on täydellinen, hän tietää, että täältä osuma on varmasti tappava. Maa näkyy suurena ja vihreänä, sinisyys on vähentynyt puoleen edellisten kymmenen vuoden aikana. Vihreää ja mustaa. Kuoleva planeetta. Hän huokaisee jälleen, tällä kertaa syvempään. Kuten jokainen meistä, myös edessä näkyvä kuoleva planeetta tarvitsee armoniskun, mahdollisuuden uuteen alkuun. Ja jos alkua ei tulekaan, sekin on parempi kuin lopullinen tuho. Hän hymyilee. Hymy on tällä kertaa aito, hän uskoo siihen, mitä tekee.

Käsi painuu napille, sekunnit lähtevät hyrräämään koneistossa. Viisi, neljä, kolme. Hän kuolee pian. Kaksi, yksi. Se ei haittaa, niin kuolevat kaikki muutkin. Nolla. Lasersäde lähtee aluksen kärjestä, se siirtyy kauan sitten suunnitellussa järjestyksessä maanosasta toiseen polttaen kaiken tieltään. Vihreän- ja mustankirjava planeetta on muuttunut punaisen ja oranssin liekittämäksi helvetiksi. Hän ei sulje enää silmiään, hän katsoo tekemäänsä ja tietää, että joskus se tulee vielä olemaan hyvä vaihtoehto. Joskus joku muistaa hänen nimensä ja kiittää häntä siitä, mitä tapahtui.

Kun lasersäde lopettaa maapallon suhteen, lähtölaskenta alkaa uudelleen ja tällä kertaa se viimeistelee työnsä. Kolmessa sekunnissa hän ehtii lausua viimeisen toiveensa, kunnes alus räjähtää vieden mukanaan viimeisen osan ihmiskunnasta.