Juokseva vesi viettää alamäkeen. Tyttö on juossut jalkapohjansa verille, mutta ei kykene pysähtymään. Hänellä on siniset silmät ja vahva tahto, jokainen polku maailmassa veisi hänet perille. Joki kapenee pelkäksi puroksi, muuttuu sankasta virrasta hennoksi liplatukseksi. Silti se toimii tytön oppaana, kuljettaa häntä eteenpäin matkalla, jonka olisi kuulunut tulla päätökseensä jo kauan sitten.
Hengästynyt tyttö jatkaa matkaansa. Risu repii nilkan auki, pyörivät kivet miltei kaatavat hänet. Tahto palaa rinnassa, pitää juoksevat askeleet tasaisina. Pienimmänkin joen päässä olisi meri. Aurinko laskee mereen, tähdet heijastuvat tasaisesta, tummasta pinnasta ja saavat maailman näyttämään hetkeksi ikuiselta. Ei ole kattoa, ei pohjaa, vain kaikkialla jatkuva, tähdenhohtoinen todellisuus. Tyttö juoksee tavoittaakseen oman ikuisuutensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti