Kaduilla liikehditään. Väsymys paistaa kulkijoiden kasvoilta, kun he juoksevat sotkeentuneissa riveissä kohti huppupäistä ihmisolentoa. Kaukaa kaupungilta on kiirinyt sana saapuneesta näkijästä. Kukaan ei tiedä näkijän nimeä, yksikään ei osaa kertoa hänestä muuta kuin sen, mitä on kerrottu. Ihmeidentekijä, ikuinen ja uskomaton. Kaikilla on jotakin, jota häneltä vaatia. Joku tahtoo tulevaisuutensa, joku muistonsa. Joku haluaa vain tulla onnelliseksi.
Näkijä ei pyydä ihmisiä muodostamaan jonoja. Kaaoksessa rämpivät raukat saavat itse järjestäytyä, jos mielivät saada haluamansa. Vasta, kun riittävä määrä tungettelijoita kiertää kaukaa saapunutta, tämä laskee huppunsa, sallii kulkijoiden katsoa itseään. Siroluisia kasvoja kehystää tumma hiuskuontalo. Ihmiset eivät kuitenkaan kiinnitä siihen mitään huomiota.
Ensimmäiset huudot pakenevat lähimpänä seisovien huulilta. Näkijän kalvakoissa kasvoissa ei ole silmiä lainkaan. Ei ole mitään, mitä nähdä, mitään, mitä toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti