Kipinänvalkea 16.12.

Ensimmäiset liekit kohoavat puiden latvoihin. Tyttö katsoo, kuinka talon kattoa nuoleva tuli leimahtaa pienestä, valkeasta kipinästä kokonaiseksi roihuksi. Häkä ei tavoita tytön keuhkoja, sillä mikään niin kirkkaana hohtava kuin tuli ei voisi häntä satuttaa. Menneisyys palaa puhki reunoistaan. Mitä korkeammalle liekit nousevat, sitä leveämmin tyttö hymyilee. Kaikki saa mustua. Muistojen papereista ei jää mitään jäljelle, liekit polttavat kaiken, kunnes ilmassa tanssii kipinöiden sijasta tuhkaa. Tuhka on kevyt jäljitelmä siitä, mitä joskus oli. Melkein kuin muistot kohoaisivat konkreettisina kohti taivasta.