Nälkä on pyyhkinyt jumalan piirteet pois. Vesi juoksee sen askelluksessa askelten käydessä väsyneemmiksi, muodottomiksi. Virta pakenee kuin nestemäinen energia, se kiemurtelee jumalan askelista kuivaan, tukehtuneeseen maahan. Aurinko on imenyt elämän maasta, jättänyt sen halkeilemaan kuivana ja karheana. Lähde virtaa, mutta ei paranna, kylmä virtaus on vain kivulias muistutus.
Koska jumalan askellus on väsynyttä ja olemus yhtä kuihtunut kuin ympäröivä maailmakin, vesi pysyy pelkkänä merkityksettömänä lähteenä. Ihmiset jäävät kurottelemaan auringon polttamia käsiään. Huulet kuivuvat haavoille, pisarakaan ei tavoita niitä. Jumala on kääntänyt katseensa. Sen askelluksen tahti ei enää tavoita ihmisten korvia. Armo ei ulotu ihmisille asti, se jää puolitiehen, kuihtuu hohkaavaan kuumuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti