Peuransarvien vieressä, korkealla seinällä on hylly. Se on korkealla, eikä sinne ole lapsilla asiaa, ja juuri se kiinnostaa. Kaksosista toinen pitää huojuvasta tuolista kiinni, kun toinen yrittää kurottaa pienillä käsillään hyllylle. Kun tyttö saa käsiinsä sen, mitä hyllyllä säilytetään, ilme on pettynyt. Kiilto silmistä katoaa muutamissa sekunneissa, ja tuolia pitelevän kaksosen kulmat kurtistuvat.
"No, mikä se on?"
"Se on kirja." Pettymys kuultaa myös äänestä.
Kumpikin tytöistä osaa lukea alkeellista tekstiä, mutta tämä kirja on erilainen. Käsiala on heidän isänsä, sen tunnistaa koukeroista konsonanteista ja lennokkaista huutomerkeistä. Kirjan kansi on tummanruskea ja kulunut, siihen piirretty kuva peurasta on haalistunut vuosia sitten. Kaksoset katsovat toisiaan vaaleansinisillä, identtisillä silmillään, kun kumpikin havaitsee peuran kuvan. Heidän isänsä on piirtänyt sen, kumpikin heistä on nähnyt kuvan aiemminkin. Tällä yksilöllä on tosin vielä kehokin tallella.
Toinen avaa kirjan, ja heti ensimmäisellä sivulla mennään kiertelemättä asiaan. Sivu on täynnä veriroiskeita, ja se, mitä tytöt näkevät lukea, kertoo eittämättä veriroiskeiden synnystä. Siniset silmät lukevat minkä osaavat kuin transsissa, he eivät malta lopettaa. Sivuja käännellään ja käännellään, ja jokainen aukeama paljastaa uuden, toinen toistaan absurdimman kuvan. Peurat ja veri toistuvat jokaisella aukeamalla. Toinen tytöistä virnistää leveästi.
Kumpikin on niin syvän keskittynyt kirjan kuviin, etteivät he huomaa askelia takanaan. Heidän isänsä näkee tyttärensä kirja edessään ja huokaa syvään. On tyttöjen aika astua sisään kirjan maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti