tiistai 15. lokakuuta 2019

Viimeinen laulu: luku 17


Luku 17: Kellon käydessä

Sana Astraliljasta on saavuttanut Joshuan korvat varhain. Tytön henki on pelkkien sanojen varassa, tavut kannattelevat elämän repaleita. Niin kauan, kun kuiskaukset kertovat Astraliljan selviävän, Joshua pitää äänetöntä toivoaan yllä, rukoilee syvällä sisimmässään.

Johan on istuttanut Joshuan käytävälle ja lähtenyt ottamaan selvää, mikä Astraliljan nykyinen tilanne on. Joshua tietää veljen toivovan tytön kuolemaa. Mitä nopeammin maailma palaa tuhkaksi, sitä pikemmin he saavat palansa kaikesta. Paholainen ojentaa heille tulisen kämmenensä ja hymyilee maailmanlopun laidalta. Ajatus saa Joshuan silmän vihlomaan.

Minusta Frejan ei kannattaisi pitää niitä lapsia täällä. Valtio on perustanut leirejä. Eivätkä orpolapset ole maailman suurin ongelma nyt, kun meidän toivomme on haavoittunut vakavasti”, Joshuan korvat poimivat naisäänen käytävältä. Nainen ei näe hänen istuvan metallisella penkillä, hän vetää polvet vasten rintaansa.
Edenbergit ovat osaavaisia poikia. He eivät ole olleet lapsia vuosiin.” Abrahamin ääni. Sen pehmeä sointi lämmittää Joshuan rintaa.

He ovat seitsemäntoistavuotiaita”, nainen huokaisee. Joshuan ei tarvitse nähdä tämän kasvoja ymmärtääkseen, millainen ihminen tämä on. ”Olet hyvä mies, Abraham. Kirkko on kiitollinen kaikesta avustasi, mutta olemme tulleet siihen tulokseen, että näiden poikien pitäminen täällä on vaarallista heille… ja meille.”
Olen pahoillani, mutta Johanin ja Joshuan edellinen kirkko paloi. Olisi sydämetöntä siirtää heidät orpokotiin, ovathan he jo miltei täysi-ikäisiäkin.”
Siitä minä halusinkin puhua sinun kanssasi.” Joshua erottaa kuuluvan rykäisyn. ”Kirkolliskokouksessa on noussut esiin huoli aiheen tiimoilta.”

Joshuan selkä suoristuu, kädet jännittyvät. Kenenkään ei pitänyt koskaan epäillä mitään. Kaikki paloi perustuksia myöten maan tasalle, Azrael piti siitä huolen, peitteli tulellaan kaiken sen, mitä Johan ja Joshua aiheuttivat.

On ilmennyt todisteita sitä vastaan, että pojat olisivat täysin syyttömiä tapahtuneeseen.” Merkittävä tauko. Joshua ei huomaa pidättävänsä hengitystään.
Paikalla ei liiemmin ollut todistajia. On mahdotonta todeta jotakin tuollaista.”
Sinä olit paikalla.” Uusi rykäisy. ”Ainoana selviytyjänä näiden poikien lisäksi.”
Minä olen vannonut, että kirkkopalo, josta pelastin pojat, tapahtui täysin demoni Azraelin vaikutuksesta. Pojilla ei ole siihen osaa tai arpaa.”

Joshua tuntee jännitteen rätisevän ilmassa kuin ukkonen. Muutama sana voisi kääntää hänen elämänsä suunnan täydellisesti. Jos kaikki saavat tietää, mitä he ovat tehneet, peli on heidän osaltaan menetetty. Joshua likistyy itseään vasten ja sulkee silmänsä, kuuntelee tuomiotaan.

Sinun sanojesi lisäksi meillä on myös toisenlaisia todisteita.”
Joshua voi kuvitella, kuinka Abrahamin ruohonvihreät silmät kapenevat, leukaperät kiristyvät.
Ajalta ennen poikien tuloa kirkkoon.”
Miten se liittyy kirkon paloon tai varsinkaan nykyhetkeen?”
Murhia ja ryöstöjä. Uskomattomia veritekoja, brutaaliudessaan pahempia kuin se, jota me jouduimme tänä aamuna todistamaan. Silminnäkijät ja läheiset ovat tulleet ilmaisemaan huolensa kirkolle. Kaksoset eivät ole viattomia. Heidän teoistaan on painavia todisteita. Minä voin kutsua todistajat koska tahansa paikalle, jos se auttaa sinua uskomaan.”
Minä…”
Vieläkö sinä haluat uskoa, että niillä pojilla ei ole mitään tekemistä kirkkonsa palamisen kanssa?”

Rukous. Äänetön, sanaton, pelkkä viesti Isälle korkeuksissa. Joshuan koko olemus muuttuu rukoukseksi, mutta Abraham ei sano mitään, ei kykene kieltämään. Joshua katsoo kohti koristeltuja ikkunoita, kristillisiä kuvia, ja tietää, ettei mikään voima maailmassa saa Abrahamia valehtelemaan heidän puolestaan. Miehen moraali on liian tiukassa ja Joshuan taivas liian kaukana. Lasi-ikkuna ei päästä kaikkea valoa sisään.

Me olemme luottaneet liiaksi ihmisiin. Herra Evermorea etsitään yhä, en voi uskoa, että hän pääsi noin vain kävelemään pois luotamme, vaikka me kaikki näimme hänet verta vaatteissaan. Sokea luottaminen loppuu nyt. Kirkko hankkiutuu alkajaisiksi eroon kaksosista.”
Onko kirkolliskokous käynyt läpi Faustien kirkkojen jokaisen jäsenen ja selvittänyt kaiken heidän historiastaan? Siitäkö tästä on kyse – jonkinlaisesta puhdistuksesta?” Abrahamin ääni kohoaa korkeammalle.
Me yritämme pitää joukkomme tiiviinä ja turvallisina! Meidän arkkienkelimme on varomattomuutemme vuoksi vakavasti haavoittunut!”
Herra Evermore ei iskenyt Astraliljaa kuolettavasti. Ymmärrän hätäännyksenne, mutta kriisikokous ei ottanut huomioon Edenbergien valtavaa työpanosta kirkon eteen.”

Naurua. Naisen nauru on korkea ja täysin riemusta riisuttu, sen sointi iskee piikkinsä Joshuan lihaan. Ihon alla se kiemurtelee, kirjoittaa itsensä Joshuan luihin ja kertoo hänen aikansa tulleen. Olisi löydettävä Johan. Paettava, uudelleen. Maailma loppuu pian, he ehtisivät piilotella siihen saakka, että maa palaisi tuhkaksi.

Mitä merkitystä on murhaajien työpanoksella? Oletko sinä tullut sokeaksi tämän maailman hirveyden edessä? Niillä lapsilla on verinen historia takanaan. Entä heidän silmänsä – mistä me tiedämme, että demoni, joka ne vei, ei tehnyt yhteistyötä heidän kanssaan ja suunnittele nyt jossakin ihmishahmoisena meidän tuhoamme?”
Ne pojat eivät ole koskaan antaneet minulle syitä moisiin epäilyihin.”
Saatanakin osaa näyttää kauniilta. Aamutähti on menettänyt hohtonsa, mutta kykenee yhä näyttelemään kirkasta. Tämä aihe on loppuunkäsitelty.”

Joshua kuulee, kuinka Abraham huokaisee syvään.
Meidän tulee keskittyä siihen, kuinka saamme Astraliljan pysymään hengissä. Tytön fyysinen kunto oli huono jo ennen herra Evermoren iskua.”
Meitä on paljon! Työnjako on selkeä, eivätkä kaikki voi keskittyä yhden tytön parantamiseen. Oletko ajatellut, millä kansan toivo ylläpidetään sillä välin, kun Astralilja taistelee hengestään?”
Tuskin kahden nuoren pojan ulos häätämisellä. Me unohdamme, että olemme syntisiä itsekin.”

Nainen haukkoo henkeään, Joshua huomaa pidättävänsä omaansa.
Väitätkö sinä, että me olemme yhtä syntisiä kuin nämä pojat – yhtä syyllisiä?”
Miksi meidän on tarpeellista etsiä syyllisiä, kun olemme tilanteessa, jossa kaikki ovat yhtä lailla uhattuina? Astraliljaan kohdistunut väkivallanteko ei ole ainoa seikka, josta meidän tulisi olla huolissamme. Entä reuna-alueet? Päivittäiset tapot alueilla, joihin meidän katseemme ei ulotu? Kulkutaudit ja mielensä menettäneet ihmiset, jotka tekevät alueista sitä, mitä itse tahtovat? Me emme ole hyviä itsekään, sillä käännämme selkämme kaikelle sille vain, koska meidän alueemme on muka parempi ja kykenevämpi selviytymään.”

Joshua nousee ylös hengittämättä, varoen katseita. Jos nainen näkee hänet nyt, hän ei tiedä, osaavatko hänen jalkansa yhä kuljettaa hänet pois paikalta. Nainen kuitenkin jatkaa keskusteluaan puheen käydessä kiivaammaksi.

Ainahan kristityt ovat joutuneet priorisoimaan! Emme voi taputella jokaisen vääräuskoisen ja heikko-osaisen päätä! Meidän täytyy pelastaa se, mikä on pelastettavissa.”
Joshua kuulee Abrahamin haukkovan henkeään.
Myös heikommassa asemassa olevat ansaitsevat lähimmäisenrakkautta siinä missä keskusalueiden asukkaatkin. Olot eivät ole täydelliset missään. Emme voi olla niin sydämettömiä, että jätämme osan ihmisistä vaille apua.”
Älä ryhdy moralisoimaan minua. Vaikka kannatkin esi-isän nimeä, minä tiedän, mikä sinä olet. Pystyt puolustelemaan niitä poikia vain, koska sinulla itselläsikin täytyy olla jotakin piiloteltavaa. Freja saattaa pitää sinusta, mutta tuskin enää sen jälkeen, kun olemme selvittäneet, mitä sinä pidät meiltä piilossa suojellessasi murhaajakaksosia.”

Joshua ei enää välitä, näkevätkö Abraham ja nainen hänet. Hän juoksee käytävälle ja antaa kiivaan keskustelun jäädä leijumaan ilmaan. Johan miltei törmää häneen sairaalasiipeen vievällä käytävällä. Veli lukee hätäännyksen kasvoilta ja vetää hänet syrjempään, selkä seinää vasten.

Meistä tiedetään”, Joshua sopertaa, ”se nainen, hän tietää! Kirkolliskokous –”
Odota hetkinen, minä en pysy perässä! Kuka tietää?”
En minä tiedä! Se nainen! Kirkot tietävät meistä! Siitä, mitä me olemme!”
Silmistämmekö?”

Hätääntyneitä katseita. Joshua pudistaa päätään.
Menneisyydestämme! Siitä, että olemme syntisiä. He tietävät kaiken, mitä olemme tehneet, se nainen puhui todistajista, silminnäkijöistä. Me olemme tuomittuja, Johan, he häätävät meidät pois ja –”
Rauhoitu!”
Johan, me emme voi enää paeta –”

Isku suoraan poskelle. Jomotus alkaa oitis. Joshua ei uskalla katsoa veljeään tämän ainoaan ihmisen silmään. Johan tulee lähemmäs, vie jälleen kätensä veljensä leukaperille, sivelee varovasti kuin oikeuttaakseen iskunsa sillä.

Antaisinko minä muka häätää meidät täältä? Minä osaan puhua, muistatko sen? Freja tuskin tietää, mitä hänen alaisensa ovat suunnitelleet pienissä kriisikokouksissaan.”
Mutta entä Isak? Hänen kirkkonsa on ollut mukana, eikä hän anna armoa kenellekään.”
Emmehän me tiedä, onko Isak ollut mukana neuvotteluissa. Ne on pidetty vain muutamia tunteja sitten, kaikki tämä on kovin uutta. Me luikertelemme tiemme ulos tästä ja pysymme täällä, kunnes hän antaa merkin ja maailman on aika murtua.”

Joshua onnistuu nyökkäämään. Keho vapisee yhä, naisen sanat kieppuvat hänen ympärillään, kietoutuvat kuristavaksi vyyhdiksi. Murhaajia. He eivät ole mitään muuta kuin syntisiä murhaajia.

Katso meitä, Johan”, Joshua kuiskaa ääni väristen kuin sulka tuulessa. ”Mitä meistä on yhä jäljellä? Vuosia me olemme vain tappaneet ja tuhonneet. Me olemme antaneet silmämme demonille ja tehneet kaupan toisen kanssa palvellaksemme itse pahuutta.”
Kerro minulle, miksi me olemme tehneet kaiken sen.”
Selvitäksemme hengissä.”
Miksi on tärkeää selvitä hengissä juuri nyt?”
Maailma ei kestä enää kauan. Kontaktiemme ja silmiemme ansiosta me selviämme loppuun saakka.”

Johanin käsi jää lepäämään Joshuan poskelle. Hansikkaan läpikin Joshua saattaa tuntea käden hohkaavan kylmyyden.
Nämä ihmiset ovat unohtaneet uskostaan ja historiastaan kaiken ja kiinnittyneet profetiaan, jota heille on vuosien saatossa syötetty. Tiedätkö, mihin minä uskon?”
Joshua vain katsoo veljeään tämän tyhjin silmin hymyileviin kasvoihin.
Minä uskon, että se, mitä Astraliljalle tapahtui tänä aamuna, ei ollut vahinko. Hän tietää, mitä tekee. Kenties hän lähetti tämän naurettavan ihmisolennon hyökkäämään Astraliljan kimppuun jostakin syystä.”
Tarkoitatko, että…”
Tämä voi olla lopun alkua. Astralilja on vielä hengissä, mutta kaaos kirkon sisällä on ilmeinen. Jos kaikki menee hyvin, tämä voi kehittyä vielä hänen voitokseen. Hän tuntee ihmiset. Nyt meidän tarvitsee vain odottaa.”

Johan vetää kätensä Joshuan poskelta ja on aikeissa avata suutaan, kun lähestyvät askeleet keskeyttävät hänet. Joshua säpsähtää ja tarraa veljensä valkeaan hihaan. Sydän lakkaa takomasta reikiä rintaan vasta, kun Joshua ymmärtää tulijan kiivasäänisen naisen sijaan Janiksi.

Kas, Jan, tervedys”, Johan tervehtii vetäytyen kauemmas veljestään, ”siitä onkin aikaa.”
Hei, Jan.” Joshua hymyilee varovaisesti painaen merkille Janin teräksenjäykän olemuksen. Selkä on tuskallisen suora, silmät suuret. Keho on kaikin puolin jännittynyt.
Missä sinä olet viettänyt viimeajat?” Johan kysyy hymyillen hymyä, jonka Joshua tietää hyökkäykseksi.
Oletteko te… nähneet Astraliljaa?”
Astralilja on sairaalasiivessä.”
En tarkoittanut sitä.”
Hän on hengissä.”

Ilmeet vaihtuvat Janin kasvoilla kuin naamiot. Joshua osaa lukea järkytyksen, loput tunteista ovat hänen ulottumattomissaan. On kuin Jan vetäisi naruista eri tunteita kasvoilleen, mutta olisi sotkenut narut keskenään. Joshua on nähnyt demonien tekevän sitä. Kylmä lanka kulkee hänen selkärankaansa pitkin.

Onko totta, että hyökkääjä on vanha tuttumme Elijah?” Janin kasvot nykivät. Joshuan on vaikeaa katsoa miestä pitempään.
On”, Johan ehtii vastata. ”Kirkko on alkanut toimenpiteisiin heti. Hänet saadaan kyllä kiinni.”
Onko Astralilja vartioituna?”
Luonnollisesti. Häntä ei saa käydä tapaamassa kuka tahansa.”
Freja. Missä Freja on?”
Joko hänen luonaan tai organisoimassa asioita. Isakinkin pitäisi saapua hetkenä minä hyvänsä. Kaaos on hirvittävä ja sisarustesi tulee hoitaa se pois alta ilman, että tavallinen kansa huomaa mitään.”

Joshua on erottavinaan huvittuneisuutta veljensä äänessä. Tietenkin Johan vain imee itseensä kaiken tilanteesta, herkuttelee ihmisten kärsimyksellä kuin demoni. Johan kävelee aivan Janin rinnalle ja taputtaa miestä selkään.

Suosittelen pysyttelemään taustalla, niin mekin olemme tehneet. Olisimme kaikki vain tiellä. Ellet sitten halua vaikeuttaa tilanteen edistymistä.”
Jan säpsähtää.
Minä olen viettänyt tarkoituksella mahdollisimman paljon aikaa yksin.”
Voit olla varma, että tekemisiäsi tullaan kysymään. Kirkko teki suunnattoman virheen luottaessaan Astraliljan kimppuun hyökänneeseen mieheen. Voiko kukaan todistaa, missä olet ollut? En usko Frejan ja Isakin luottavan enää kehenkään.”
Janin silmät suurenevat.
Adam Lind voi. Isakin alainen. Olen ripittäytynyt hänelle. Hän tietää tekemiseni viimeajoilta.”

Kylmä nuoli lävistää Joshuan rinnan. Janin olemus on poissaoleva, mutta hänen sanansa tuntuvat kuumeisilta, miltei huumatuilta. Silmissä kiiltää kuin sairaalla. Joshua värähtää. Jan ei kohtaa kummankaan kaksosen katsetta vaan jatkaa matkaansa käytävällä kuin ei olisi puhunut veljeksille lainkaan.

Jan?” Joshua huutaa Janin perään.
Mies ei reagoi.
Jan, minä en usko, että sinua päästetään katsomaan Astraliljaa.”
Jan jatkaa kävelyään kohti sairaalasiipeä. Johan tarttuu Joshuaa ranteesta ja puristaa lujaa. Joshua ei avaa enää suutaan.

Vai on Jan käynyt ripittäytymässä”, Johan naurahtaa Janin selän kaikottua näköpiiristä.
Näitkö hänen silmänsä?”
Joshua nyökkää. Maaniset, kiiltävät silmät. Paholaista katsoneet ja ymmärtäneet.
Jan on menetetty”, Joshua kuiskaa.
Hän on alkanut kerätä joukkojaan. Liikehdintä on jo alkanut.” Johan taputtaa Joshuaa kevyesti selkään. ”Nyt me vain odotamme. Pian meillä on kaikki aika maailmassa.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti