tiistai 15. lokakuuta 2019

Viimeinen laulu: luku 23


Luku 23: Käsi kädelläsi

Kirkon korkeimman tornin ristin päällä istuu valkea lintu. Frejan on mahdotonta erottaa muotoa kaukaa, mutta mieli täydentää sen, mitä silmät eivät näe. Kyyhkynen. Aamu on väritön, taivas harmaa vailla pilviä. Valosta ei ole tietoakaan. Silti kyyhkynen istuu ristin päällä liikahtamatta. Freja vie kädet sydämelleen. Hänestä huolehditaan edelleen.

Sisällä Frejaa kohtaavat uutiset. Valtion tiimoilta on päätetty jatkaa Astraliljan kanssa työskentelemistä siitä huolimatta, että tytöllä ei ole ääntä. Teknologiaa pitää vain tehostaa. Freja nyökkäilee. Ihmisten puhe on puuroista ja kasvot sumuisia sen jälkeen, kun on katsonut paholaista silmiin ja nähnyt niiden pohjalla tuhkaksi palavan taivaan.

Nyökkäyksiä. Ohjeita. Frejasta on tullut vain yksi osa rattaistoa. Päässä jyskyttää, pakko nojata johonkin. Sitten, valkea välähdys. Pitkä mies alttarin edessä ylläpitämässä kiivasta keskustelua. Liikkuva suu, ruohonvihreät silmät. Freja kävelee suoraan Abrahamin luo, vetää miehen syrjään kesken keskustelun.

Tule työhuoneeseeni hetkeksi.”
Freja! Olet palannut. Ehdin jo olla huolissani, vaikka tietäähän sen, että sinä tulet aina takaisin.”
Hymähdys. Freja ei enää tiedä, kuka häneen katsoo. Silmät eivät ole Abrahamin. Eivät ole koskaan olleetkaan.

Huoneessa haisee pölyltä ja kuivuneelta musteelta. Freja istuutuu alas ennen Abrahamia pelkästään havaitakseen hämmennyksen miehen kasvoilla.
Mitä on tapahtunut?”
Kuinka niin? Hämmennänkö sinua?”
Sinä et yleensä istuudu noin vain alas.”
Freja hymyilee niin, että hampaat näkyvät. Hän ristii kätensä pöydälle ja ajattelee ristillä istunutta kyyhkyä. Maailma on hänen puolellaan.

Olen ajatellut viimeaikoina nimiä. Sitä, miksi kutsumme itseämme.”
Freja? Oletko kunnossa?” Abrahamin valesilmät suurenevat. Freja erottaa niistä kuvajaisensa kuin mistä tahansa ihmissilmistä.
Tiesitkö, että minua ei ole ristitty Frejaksi?”
Minä…” Abraham pudistaa hämmentyneenä päätään. Frejasta näkee, ettei hän aio vaihtaa puheenaihetta.

Maria.” Nimi putoaa Frejan huulilta pehmeästi ja helposti. ”Maria Freya Esther Faust. Siksi minut syntymässä kastettiin. Mariana minut otettiin osaksi yhteisöä.”
Abraham pysyy hiljaa. Freja erottaa miehen hartioiden hienoisen vapinan.
Isak on meistä sisaruksista ainoa, joka ei ole luopunut ristimänimestään. Jan on papereissa yhä Nikolai, mutta kukaan ei puhuttele häntä sillä nimellä.”
Mies nyökkää varovasti.
Nimet ovat painavia. Ne kertovat meistä paljon. Äitimme halusi meille raamatulliset nimet. Eikö ole erikoista, että silti hän antoi toiseksi nimekseni pakanallisen nimen?”

Frejan ryhti suoristuu. Nainen oikaisee silmälasinsa ja hymyilee paperista kasvoille liimattua hymyä.
Se oli testi”, Freja sanoo, ”ja minä epäonnistuin. Minä en kestänyt nimeni painoa. En kestänyt, että äitini halusi minusta jotakin muuta.”
Eva Faust oli…”
Eva Faust, minun äitini, oli sairas nainen.” Freja nyökkää. ”Kyllä. Tiedän sen. Moni tietää.”
En tarkoittanut sitä.”
Se on totta.” Freja kallistaa päätään, suorat suortuvat valahtavat olalle. ”Tiesitkö, että viimeisimpinä vuosinaan hän kuvitteli olevansa Raamatun Eva? Me muut olimme hänen harhansa jatketta. Hän nimesi minut Mariaksi vain asettaakseen minulle mahdottoman taakan.”

Abraham sulkee silmänsä, varjo kulkee kasvoilla. Freja tuntee hiljaista tyydytystä siitä, että saa nähdä jonkun muun kohtaavan hänen häpeänsä. Vuosien varrella hän on kantanut kaiken yksin. Nyt Abraham sulkee silmänsä siltä, minkä hän kertoo todeksi.

Minä vaihdoin nimeni Frejaksi päädyttyäni korkeaan asemaan vuoden 2001 aallon jälkeen. Äiti kuoli vuotta aiemmin.” Freja sipaisee valahtaneen suortuvan takaisin korvansa taakse. Abraham on jo avannut silmänsä. ”Minä ja pikkuveljeni olemme kumpikin paenneet omalla tavallamme koko ikämme. Isak on kantanut ristinsä, mutta kyllä kaikki tietävät, millainen mies hän on.”

Abraham ei sano mitään. Freja kohauttaa harteitaan, nojaa eteenpäin.
Nyt minä olen kertonut nimeni. On sinun vuorosi kertoa omasi.”
Kulmat kohoavat, huuli alkaa väpättää. Freja vain hymyilee.
Kauanko sinä olet tiennyt?”
Viimeyöstä lähtien.”

Hiljaiset sekunnit. Freja ei ajattele enää äitiään, ei nimeään, ei mitään. Ei odotuksia. Vain kevyt, pölyinen hiljaisuus harmaassa huoneessa. Oven ulkopuolella maailma odottaa viimeistä tuomiotaan, mutta suljetussa tilassa on vain lausumaton totuus Abrahamin vihreiden silmien takana. Freja on hiljaa.

Minä olin tarpeeksi typerä kuvittelemaan, ettei minun tarvitsisi koskaan kertoa sinulle”, Abraham huokaa, ”vaikka sinä olet luottanut minuun kaikki nämä vuodet.”
Hymy kareilee Frejan kasvoilla.
Niin, minä olen pitänyt sinua lähimpänä ystävänäni.” Pehmeä ääni. Anteeksiantoa ei tulisi. ”Kerro minulle, ehdottivatko kaksoset sopimusta vai teitkö sinä niin?”
Se oli Johan. Hän oli katsellut minua ja näki, mikä olin. Hän ymmärsi, miltä piilouduin.”
Olitko sinä ihmisten keskuudessa yksinomaan piilotellaksesi omiltasi, vai oliko siinä muutakin?”
Kaikessa on aina muutakin.”

Mitä pitempään Freja katsoo Abrahamia, sitä enemmän katumus huutaa itseään julki miehessä. Jokainen valkea hius ja kasvojen juonne pyytää anteeksi olemassaoloaan. Abraham ei kuitenkaan väistä Frejan katsetta, ei enää pakene.

Minä en aio selitellä itseäni. Olen tässä. Nyt välillämme ei ole enää seiniä. Silmät, joihin katsot, eivät ole minun. Minä en ole ihminen, vaikka ulkomuotoni kertoisi mitä tahansa.”
Sinun nimeäsi minä en vielä tiedä. Kerro itsesi, demoni.”
Demonit eivät kerro nimiään.”
Entä demonit, jotka ovat yrittäneet kieltää itsensä?”

Varovainen hymy kiipeää Abrahamin valkeille kasvoille.
Hyvä on”, mies kuiskaa, ”minun nimeni on Leviathan.”
Mitä tahansa Freja odottikin, valuu tyhjiöön. Freja ei tunne mitään. Aivan kuin Leviathan olisi nimi muiden joukossa.
Selvä”, Freja sanoo, ”selvä…”

Minä toivon, että kutsuisit minua yhä Abrahamiksi. Vakaumuksestasi huolimatta.”
On kieltämättä melkoinen valinta Raamatun pedolta kutsua itseään kansojen isän nimellä.”
Uskon, että tunnet minut riittävän hyvin tietääksesi, miksi valitsin tämän nimen.”
Olet oikeassa. Se ei silti muuta mitään.”

Abraham asettaa suuren kätensä pöydälle. Ei kurota, ei yritä mitään. Käsi pelkästään lepää siinä, valinta jää Frejalle. Frejan pään sisällä on paljon ääniä, eikä niistä yksikään ole hänen. Isak, äiti, Jan. Adam, paholainen miehen nimellä. Kaikki pelkkiä valehtelijoita, sisältä mätiä. Freja sulkee äänet pois ja painaa kätensä Abrahamin omalle. Miehen käsi on kylmä. Poskilla on kyyneliä.

En pysty aloittamaan kanssasi alusta. En voi myöskään antaa anteeksi.” Frejan käsi puristuu Abrahamin omaa vasten, sormet lomittuvat.
En voisi koskaan odottaa sinulta sellaista.”
Olen kuitenkin ymmärtänyt yhden asian.”
Abrahamin silmät kysyvät. Freja nousee ylös ja painaa kätensä miehen rinnalle.

Maailmassa, jossa demonia ei erota ihmisestä eikä enkeliä paholaisesta, merkitystä on vain tällä”, Freja sanoo hivuttaen sormensa Abrahamin sydämen kohdalle. Ilme naisen kasvoilla on Abrahamille kauniimpi kuin taivas valoineen. Se häikäisee vain juuri sen verran kuin on tarpeellista.

Kyyneleet valuvat Abrahamin poskille, Freja ei tee mitään pyyhkiäkseen niitä pois. He ovat tasavertaiset. Kumpikin on nähnyt toisen valtoimenaan vuotavat kyyneleet, poskille kuolevat joet, jotka ovat odottaneet patojen aukeutumista. Abraham vie kätensä Frejan kädelle, yhdessä he pitävät sormiaan ihon alla läpättävän sydämen yllä. Sanoja ei tarvita.

Kun Freja vetäytyy takaisin pöytänsä taakse, Abrahamin kyyneleet ovat jo kuivuneet.
Ovatko Edenbergin kaksoset yhä täällä?”
He lähtivät paikalta hyvin pian sen jälkeen, kun herra Evermoren hyökkäys pajastui. Kirkolliskokous – tiedäthän…”
Ne pojat ovat kokeneet kovia. He ovat nyt omillaan. Joshuan minä olisin pelastanut, mutta nyt…” Freja pudistaa päätään.
Minä yritin saada heidät tekemään parannuksen, mutta paholaisen tiet ovat paholaisen tiet. Azrael on saanut heidät mukaan ties mihin.”

Freja päästää syvän huokauksen.
On selvää, miksi he ovat toimineet pimeyden silminä juuri täällä. He ovat todistaneet kaikkea. Paholainen ei ole jäänyt paitsi mistään.”
Olen syvästi pahoillani siitä, etten koskaan tehnyt heille mitään. Kuvittelin, että Joshua saisi äänensä kuuluviin ja puhuisi Johanille järkeä, mutta toivoni valui hukkaan.”
Me emme voi koskaan tietää täysin. Ketä muita olemme menettäneet?”

Abraham alkaa luetella nimiä. Moni neuvoston jäsen on liuennut paikalta enkelin menetettyä äänensä. Freja ei mahda sille mitään.
Selvä. Kiitos. Lisäksi tietooni tuli, että Elijah on kuollut.”
Abraham kohottaa kulmiaan.
Siitä miehestä on vaikeaa uskoa.”
Niin minäkin ajattelin. Hän ei ollut pelastettavissa.”
Paholainenko hänet vietteli? Minä näin hänet sinä aamuna, kun hän saapui tänne.”
Paholainen on vietellyt jokaisen. Edenbergit, Elijahin, minun pikkuveljeni.”

Kun Freja nousee ylös, Abraham tietää hänen asennostaan, ettei hän enää aikoisi istua alas ennen kuin kaikki olisi ohitse.
Minä kohtasin paholaisen viimeyönä.”
Tarkoitatko –”
Tarkoitan, että paholainen tuli luokseni ihmiskasvoisena ja kertoi, että mitään ei ole enää tehtävissä.”

Yllättyneisyys kuolee Abrahamin kasvoille. Niin kylmyys kuin lämpökin Frejan läsnäolossa selittyvät oitis. Freja kulkee ovelle, kaikki on jo puhuttu.
Adam Lind. Veljeni kirkosta. Paholainenkin on osannut valita nimensä oikein.”
Hänkö?” Kauhu Abrahamin kasvoilla on ilmiselvää. Freja tuntee sitä kohtaan vain epämääräistä sääliä.
Koko tämän ajan hän on katsellut meitä.”
Ymmärrän…”
Ihmisten aika ei ole ohi. Ei niin kauan, kun minä seison.”

Oveen koputetaan. Freja hätkähtää eikä ehdi avata ovea ennen kuin Isak astuu sisään kasvot tuhkanharmaina. Tarve huutaa itsensä miehen ruumiinkielessä, Frejan ei tarvitse edes kysyä. Abraham osaa poistua paikalta kysymättäkin. Freja suo viipyilevän katseen miehen vihreisiin silmiin ennen kuin tämä sulkee oven.

Kiireisiä uutisia”, Isak lausuu hengästyneenä. ”Me tarvitsemme Astraliljaa. Nyt.”
Astraliljaa? Tyttö ei pysy tajuissaan kahtakymmentä minuuttia pitempään.”
Valtion määräys. Asiasta on keskusteltu yön pikkutunneilla. Olemme päättäneet kuvata uuden videon. Livetilassa. Sen on määrä tapahtua tänään. Me tarvitsemme tytön juuri nyt.”


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti