Luku 24: Haavoittunut enkeli
Valkea sairaalakaapu yllään kurkku
yltäpäältä siteissä Astralilja näyttää pyhemmältä kuin
yksikään Frejan koskaan näkemä olento. Pienellä avustuksella
tyttö pystyy seisomaan, mutta kapeat jalat vapisevat yhä
ruohonkorsien lailla.
”Tästä ei tule mitään”, Freja
lausuu painokkaasti veljelleen. Isak pudistaa päätään.
”Tästä ei keskustella. Tyttö
esiintyy ja sillä selvä.” Tauko. Isak on aina osannut pitää
tauot oikeissa kohdissa. ”Pidä sitä armona, että ylipäätään
suostun yhä keskustelemaan sinun kanssasi mistään tähän
liittyvästä.”
Frejan pää pysyy korkealla, mutta
hän ei sano enää mitään.
Astralilja ottaa hapuilevia askelia
valkoisessa huoneessa. Siteitä on kurkun ohella myös selässä,
koko tyttö on laitettu pakettiin. Kädessä on vielä paikkauksia
Elijahin iskun jäljiltä. Freja katsoo haurasta vaaleaa tyttöä ja
ajattelee, tuntuuko äideistä tältä, kun heidän lapsensa saavat
iskuja maailmalta. Pieni kyyhky Frejan edessä haparoi ja räpyttelee,
eikä hän voi tehdä mitään sitä auttaakseen.
”Siteet eivät voi näkyä
livekuvassa”, Isak sanoo yllättäen.
”Astraliljalta on kiskottu
äänihuulet.”
”Terveydenhuolto ei ole täydellistä
toisen aallon jälkeen. Tyttö selviää kyllä muutamasta minuutista
ilman tukia ja siteitä.”
”Kuinka monesta minuutista?”
”Kymmenestä.”
Freja pudistaa päätään. Astralilja
ei kykene kävelemään kahtakymmentä sekuntiakaan suoraan, jalat
vääntyvät ja kaatavat hänet. On kuin siivet olisi jo
kiinnittyneet selkään. Freja sulkee hetkeksi silmänsä ja
ajattelee, että on vääntänyt tytön ruumiin muotoon, jossa
yhdenkään ihmisen kehon ei tulisi olla. Hän ei ole luonut enkeliä,
hän on tuhonnut ihmisen.
”Astraliljan täytyy saada istua.”
”Istuva enkeli? Kuunteletko sinä
koskaan itseäsi?”
”Katso häntä! Pystyykö hän
sinusta seisomaan kymmenen minuuttia?”
”Onko hän Jumalan valittu vai ei?”
”Hän on ihminen. Isak, hän
on vasta tyttö!”
Isakin silmissä kipunoi. Mies kääntää
katseensa sisarestaan, jättää Frejan tuijottamaan tyhjää.
Työryhmä pyörii Astraliljan ympärillä, asettelee tyttöä eri
asentoihin, mittaa hänen kykyään kestää. Isak kävelee aivan
Astraliljan eteen. Freja vie kädet sydämelleen, hänen on vaikeaa
saada happea.
”Riisukaa tytöltä kaikki
ihmisyyteen viittaava”, Isak julistaa.
”Kaulaa ei saisi jättää vaille
sidettä, on elintärkeää –”
”Kaikki pois! Kuka uskoisi enkeliin,
jota on jouduttu paikkaamaan kaikkialta!”
”Hyvä herra, emme millään voi
tehdä niin. Tyttö ei kestäisi.”
”Minä käsken teitä ottamaan
siteet ja tuet pois. Vaadin sitä.”
”Valtio ei –”
”Minä sanoin, että ottakaa siteet
ja tuet pois.”
Astraliljasta tehdään jälleen
enkeli. Freja katsoo lamaantuneena, kuinka syvät haavat paljastetaan
ja tyttö riisutaan ja puetaan kaikkien silmien edessä. Korkea
kaulus, Isak ei anna lupaa sitoa mitään, vaikka peitättää ihon
valkealla kankaalla. Rumat haavat eivät saa myöskään näkyä.
Illuusio on täydellinen.
Isak vie kätensä Astraliljan
leualle, vie mykän tytön kasvot aivan lähelle omiaan.
”Tiedä paikkasi, tyttö”, Isak
kuiskaa juuri ja juuri Frejalle kuuluvalla äänellä, ”on oma
vikasi, että luotit siihen epäsikiöön. Nyt sinun täytyy kärsiä
Jumalasi tähden. Pelasta meidät.”
Freja tuntee lamaannuksen jokaisessa
raajassaan, kun Astraliljan siniset silmät suurenevat ja heijastavat
Isakin vihaa. Hän yrittää ottaa askelia, mutta jalat eivät
tottele. Suu ei aukea. Isak ehtii päästää irti Astraliljasta
ennen kuin Freja saa kehonsa toimimaan.
Toimintasuunnitelma selitetään
Astraliljalle lyhyesti, tyttö ei pysty edes nyökkäämään.
Häneltä ei vaadita paljoakaan. Seiso suorassa, katso kokoajan
suoraan kameraan, älä hymyile. Olet livetilassa. Puhumisen hoitaa
joku muu. Älä kaadu. Älä vain kaadu. Sinua tarvitaan katsomaan
heidän sisimpäänsä.
Freja poistuu kirkon saliin, kun
siipiä aletaan kasata Astraliljan selkään. Tämän ei korkeimmalla
armollakaan pitäisi pysyä tolpillaan kymmentä minuuttia. Freja
sulkee silmänsä ja ristii käteensä. Äänetön rukous. Älä anna
Astraliljalle tapahtua mitään.
Kuvausryhmä on valmiina, Astralilja
seisoo alttarilla orvon ja rikkinäisen näköisenä. Hiukset on
laitettu, kasvoja tasoiteltu, sairauden merkit ovat visusti piilossa.
Silvottu enkeli seisoo pyhänä niin kauan, kun hänen halutaan
sellaiselta näyttävän. Kun kamera käy, Freja tuntee paineen
rinnallaan kasvavan.
Livevideo on pelkkää propagandaa.
Epätoivoisten johtajien yritys syöttää kansalle keksimänsä
kaunis valhe. Astralilja seisoo, muut puhuvat auki profetiaa. Sävy
on syyllistävä. Enkeli katsoo suoraan kameraan, katseen tarkoitus
on saada ihmiset ajattelemaan.
Freja ei kykene hengittämään,
jännite leijuu ilmassa ritisten ja pitäen hänet valppaana.
Astralilja ei horjahda kertaakaan. Sitten Freja huomaa tytön kaulan.
Valkea pitsikaulus alkaa kukkia. Punainen leviää koko kaulalle,
Freja näkee kivun tytön kasvoilla. Astraliljan silmät alkavat
sumeta. Puhe ei lakkaa. Freja ei enää erota, mitä videolle
puhutaan. Hän näkee vain Astraliljan verta kukkivan kaulan,
tahriintuvan valkeuden.
Kukaan ei tee mitään. Astralilja
pysyy liikkumatta, vaikka Freja näkee, että tyttö on huomannut
veren. Verta purskahtaa Astraliljan suusta ja tämä horjahtaa
eteenpäin. Horjahdus on liikaa siiville, ne repeytyvät juuresta
paljastaen koko raskaan kiinnitysmenetelmän niiden takana.
Astralilja valahtaa polvilleen livelähetyksessä. Verta kakoen tyttö
yrittää nostaa itsensä ylös.
”Kuvaus seis!” Isakin jylisevä
ääni katkaisee puheen. Kameramiehet huitovat suuntaan ja toiseen,
lopulta Isak on miltei lyödä kameran alas. Freja ei voi enää
pidätellä itseään, hän juoksee alttarille kuvan yhä käydessä
ja tarttuu Astraliljaan.
”Me tarvitsemme apua! Nyt heti!”
Maailma on menetetty. Freja tietää
sen sillä sekunnilla, kun astuu livekuvaan. Lääkintämiehet
juoksevat paikalle heti, Astralilja kakoo verta. Freja tarttuu
siipiin, niiden kiinnike on syvällä selän ihossa. Kupliva punainen
neste sotkee Frejan sormet hänen irrottaessaan siipirakennelmaa
Astraliljan selästä.
Livekuva lakkaa. Isak huutaa. Freja
haistaa veren, näkee, kuinka Astraliljan tajunta ei enää jaksa.
Tytön silmät muljahtavat ja raajat veltostuvat Frejan otteessa.
Freja päästää irti, lääkintämiehet kiskovat Astraliljan
paareilla pois paikalta. Freja jää alttarille polvilleen
Astraliljan veri käsissään. Hän tuijottaa vapisevia punaisia
sormiaan tietäen, että he ovat epäonnistuneet.
Kirkon oville koputetaan jo.
Ensimmäiset suunniltaan menneet ovat paikalla. Ihmismassaa ei voi
estää sekoamasta. Maailmaa kannatellut tyttö on hajonnut palasiksi
livekuvassa. Freja nousee hitaasti ylös, pitää hengityksensä
tasaisena. Isak huutaa syytöksiä ja solvauksia, Freja kykenee vain
tuijottamaan Astraliljan jättämää verivanaa kirkon lattialla.
”He tulevat sisään! Vahvistakaa
ovia, emme voi päästää ihmisiä tänne nyt!” Isak karjuu kirkon
sisäpiirin tukkiutuessa ovien eteen. Kaikki irtamisto kiskotaan
ikkunoiden eteen. Korkealta ikkunasta lentää raskas esine, Freja
paiskautuu päin lattiaa väistäessän. Vain muutama pysähtyy
auttamaan hänet ylös, hän sallii käsien koskea.
Päästessään jaloilleen jälleen
Freja huomaa maan vapisevan. Hetken hän kuvittelee sen johtuvan
hänen äkillisestä hypystään. Sitten suunnaton jyrinä peittää
kaiken alleen, räjäyttää taivaan.
”Kolmas aalto”, Freja lukee Isakin
huulilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti