*
Pimeässä aamut ovat aina samanlaisia. Kallion pinta on kostea, pelko hiipii iholle kuin pyrkisi sen alle. Askel, toinen, täällä armahdus on vain jaksamisen päässä. Pelko tanssii ihoa pitkin, piirtää viivojaan, mutta iho ei halkea, se on luotu kestämään.
Valo elää sinussa. Valo kulkee sinun kanssasi. Älä käännä silmiäsi valolta. Se on ensimmäinen sääntö.
Kolmas, neljäs. Askel on hidas, mutta se vie eteenpäin. Opettajan silmissä vain rahtunen toivoa. Onko totta, että kaikki eivät selviä? Lapsi rakas, on vain yhdenlaisia vastauksia.
Valo. Läpitunkeva. Se ei täytä sinua, se on sinä, se on jokainen ajatus, mennyt ja tuleva, se on kaikki, mitä olet koskaan ollut ja mitä unelmasi ovat koskettaneet. Se olet sinä, se on kaikkialla.
Valon tullessa anna sen tulla.
Repäisy. Toinen. Kolmas. Pimeys ei laskeudu, se romahtaa. Sisällä on tyhjää, pimeä kaihertaa kaikkialta. Pelko on poissa, se ei enää kiertele ihoa etsien keinoa voittaa. Sen tilalla on muisto, alkukantainen ja musta. Joku, joka olit, ennen kuin valo pyyhki sen pois. Minuus on kuin unohtunut kuori, vanha ja tunnistamaton. On pimeää. Kauttaaltaan pimeää. Valo tuli ja se meni, se ei jättänyt mitään. Valheellinen armo.
Pimeydellä on ääni, ja se kuiskaa korvaasi vain sen, mitä et koskaan tahtonut kuulla.
Sinä epäonnistuit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti