Maailmassa
ei ole värejä. Se ei kuitenkaan tunnu miltään, siihen ei kiinnitä
huomiota silloin, kun tuhannet impulssit, kivun pienet sanansaattajat
tanssivat silmissä. Jokin sykkii, adrenaliini turruttaa ruumista,
yrittää suojella sitä sen tuntemalta, raastavalta kivulta.
Silmissä palaa silti, kipu sykkii tyhjennetyissä silmäkuopissa.
Jotain on irti, mutta keho ei huomaa muuta kuin kivun. Mustenevalla
maailmalla ei ole väliä, kun kipu lävistää kehon tuhannella
voltillaan.
Neulat
ovat löytäneet tiensä valkoisille maapalloille, lävistäneet
niiden värillisen keskustan ja laukaisseet adrenaliininerityksen.
Silmän puhkeaminen tuntuu miljoonalta neulanpistolta, kymmeneltä
kirveeltä keskellä kasvoja. Graafista, syvää kipua, joka pistää
verisuonet pullistumaan ja kädet puristumaan kivun raastaessa suusta
ulos alkukantaisia, tuskin edes ihmismäisiä kiljahduksia. Huudot
eivät auta lainkaan kivun siirtyessä jyskyttäväksi, koko kehon
sätkimään pistäväksi sirkukseksi. Esirippua ei laiteta vielä
kiinni, yleisöllä on vielä nähtävää ja koettavaa. Suurin kipu
ei ole vielä astellut lavalle.
Hermosolut
kuljettavat kipureseptoreista kivun tuntemuksen aivoihin.
Ihminen
taintuu eläimeksi, unohtaa sanojen merkityksen ja päästää ulos
vain sitä, mitä maailmaan syntyvä ihmisen alkukin osaa: huutoa.
Silmissä sykkii, tummanpunainen neste peittoaa lattian ja piirtää
kukkiaan huutavan ihmisen kasvoille. Menee sisään suusta ja
sieraimista, ei kysy mitään mennessään. Eikä ihminen edes huomaa
sitä, sillä kivusta on tullut hänen uusi nimensä. Elämän uusi
määrittäjä on astunut lavalle ja pyyhkinyt mennessään kaiken
pois. Huutava eläin ei tunne ihmisyyden käsitteitä eikä toivoa
tulevasta.
Sarveiskalvolla
on erityisen paljon kipua aistivia kipureseptoreita.
Eläimestä
ihmiseksi ja ihmisestä eläimeksi, loppujen lopuksi ero on häilyvän
pieni. Yksittäinen neula voi ratkaista jotakin olennaista yksilön
minuudesta, puhkaista sen kuin ilmapallon ja jättää makaamaan
lattialle oman verensä ympäröimänä. Ihminen on todellisimmillaan
punaisimpaan tuskaansa verhottuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti