Tulisielu: luku 12

Luku 12: Riistetty

Ilma tuoksuu erilaiselta kuin koskaan ennen. Kaaos on levittänyt siipensä pitkälle, jokainen päiväkulkija joko juoksee tai lennähtelee ympäriinsä hallitsemattomasti. Niar ei edes yritä nousta siivilleen, sillä hän ei tahdo osalliseksi mustien siipien sekasortoa ilmassa. Kuun valo vähenee! Mitä me nyt teemme? Niar hymyilisi, jos ei tietäisi, että joku huomaisi sen kuitenkin. Häneen kiinnitetään aina huomiota, tahtoi hän sitä tai ei.

Ogren kohtaaminen kasvotusten painaa häntä yhä kuin auki jäänyt haava, mutta hän ei tahdo antaa sille valtaa. Hänen on kohdattava Zenith pikimmiten ja kysyttävä tytöltä, oliko hän nähnyt tämän tulevan. Niar tietää Zenithin jääneen yöllä Avariin luvatta ja puhuneen yökulkijoille. Kohtaaminen ei ilmeisestikään mennyt oletetusti, mutta Niar tuntee Zenithin liian hyvin. Tyttö ei ikinä jättäisi asiaa siihen, hänellä on aina varasuunnitelmillekin varasuunnitelma olemassa.

Niin, suunnitelmia. Niiden ajatteleminen pakottaa pienen hymynkareen Niarin huulille. Kaiken paniikinkin keskellä hän tuntee suurta huvittuneisuutta ja pientä tyytyväisyyttä itsestään. Jos hän lähtee pohtimaan asiaa sen suuremmin, hän ymmärtää jokaisen ilmassa lepattavan siipiparin olevan siellä hänen vuokseen. Päiväkulkijoiden keskuudessa kiertävä kaaos on kuin onkin hänen syytään, kukaan ei vain osaa vielä yhdistää sitä.

Usvapolku päättyy punaiseen metsään, mutta sen jäänteitä on havaittavissa vielä punaisella alueellakin. Mustarunkoisten puiden lomassa ei ole enää usvaa, pelkästään punaisia lehtiä ja sankkaa kasvustoa. Niar kävelee tuntemallaan polunjäännöksellä järvelle asti, kunnes näkee tutut punaiset hiukset. Tällä kertaa hän tuntee syvää halua nähdessään tuon syvääkin syvemmän punaisen värin, loisteliaamman kuin yksikään punaisen sävyissä hehkuva puu.

Zenith on kaunis. Hänellä on sopusuhtainen, melko pitkä vartalo ja punamusta mekko, joka jättää jalat polvista alaspäin paljaaksi. Hänellä ei ole tänään kenkiä, ja Niar näkee sirot jalat kokonaisuudessaan. Hiukset leviävät valtoimenaan avoimille hartioille, huulet ovat miltei yhtä tummaa punaista kuin hiuksetkin. Kaunis. Hän on tavattoman kaunis.

Kun Zenith astuu lähemmäs nähdessään Niarin, Niar tuntee kehonsa valmistautuvan kosketukseen. Hän näkee punatukkaisen tytön, ei, punatukkaisen naisen kaikkialla. Niar tietää kaiken olevan väliaikaista, elämänsäkin, mutta se ei haittaisi, jos Zenith vain kaataisi hänet punaiselle mättäälle ja tahrisi hänet kaikkialta. Yhteiset ajatukset, osittain yhteinen tavoite ja mustat siivet kietoutuisivat yhteen ja muuttaisivat kaiken merkityksen.

Ja Zenith vain katsoo Niaria kuin tekisi valintaa. Päättäisi, ottaako tämän vierelleen ja rakastaa tätä niin kauan, että kuunvalo loppuu maailmasta ja usvastasyntyneet kuolevat pois. Vaikka todellisuudessa valinta on tehty jo kauan sitten, jo silloin, kun Zenithin kädet ovat ensi kertaa koskettaneet Niarin käsivarren haavoja. Ja kun valinta on jo tehty, kaikki valkenee. Mikään ei enää pidättele Zenithiä. Hän painautuu Niaria vasten ja tuntee tämän sydämen sykkivän aivan omansa vierellä.

Niar antaa halulle periksi, antaa itsensä muutaman autuaan sekunnin ajaksi unohtaa henkilöllisyytensä ja kaiken sen, jonka vuoksi elää. Hänen suunnitelmansa liukenee punaiseen veteen, sinne liukenevat myös hänen minuutensa ja jokainen paha ajatus, jokainen kaaosta kylvänyt hengentuotos.

Niarilla kestää vain muutamia sekunteja ymmärtää, etteivät Zenithin kädet ole siellä, missä niiden yleensä kuuluisi olla. Ne ovat hänen kaulallaan ja puristavat. Kun Niar vie katseensa Zenithin kasvoille, hän näkee, ettei tämän ilmeessä ole häivääkään siitä aiemmasta kiusoittelevuudesta. Halu on poissa, se on täytetty jollakin toisella. Niar etsii kirkkaanvihreistä silmistä vihaa, mutta ei löydä sitä. Zenithin ilmettä hän ei osaa tulkita, mutta kädet hän tuntee kurkullaan ja ymmärtää, että tyttö on aikeissa tappaa hänet.

Yllätyksekseen Niar ei reagoi tapahtumaan mitenkään. Jokin tytön läsnäolossa kertoo hänelle, ettei hän kuole tänään. Ei tähän. Silti Zenith on ehdottoman tosissaan, hän on liikkeissään varma ja puristaa kaulasta tehdäkseen pysyvää jälkeä.

Seuraava havainto on Zenithin selkä. Hänen selässään kuuluisi olla syvänmusta, pienehkö siipipari. Nyt niitä ei näy missään. Ymmärrys leviää Niarin mieleen, ja muutaman sekunnin ajan hän ehtii nauttia Zenithin oveluudesta. Tiesinhän minä, että sinuun kannattaisi luottaa. Sinä et tule tuottamaan minulle pettymystä.

Kun Zenith päästää kätensä vihdoin irti, Niar ei jää haukkomaan henkeään. Hän menettää tajuntansa nähden viimeiseksi Zenithin takana kauhistuneeseen huutoon vääntyneitä suita. Muut usvastasyntyneet ovat löytäneet paikalle.

* * *

Zenithin kädet on sidottu puuhun. Puu on punaisen ja tavallisen metsäalueen rajalla, mustarunkoinen, mutta ei punalehtinen. Hän näkee Auringon painuvan taivaalla alemmas, antaen tilaa yölle. Päiväkulkijoiden kauhistuneet huudot eivät enää kuulu hänen korviinsa, mutta hän tietää viimeistelleensä kaaoksen. Ogren ilmestyminen oli ollut ensimmäinen siirto kohti lopullista tuhoa, ja Zenithin oma yritys tappaa Niar oli seuraava, lopullinen isku.

Zenith tiedostaa, miten järjettömältä hänen tekonsa näyttää muiden päiväkulkijoiden silmissä. Se ei kuitenkaan häiritse häntä ollenkaan, hän otti tietoisen riskin tehdessään valinnan. Zenith tuntee hienoisen värähdyksen sydämessään vain, jos ajattelee, mitä hänen äitinsä on täytynyt ajatella, kun näki tyttärensä mustien sulkien ympäröimänä punaisella maalla.

Mutta sillä ei ole merkitystä. Zenith tietää, että ainoastaan Niar on ymmärtänyt, mihin hänen tekonsa on avannut portit. Niar ei ajattele kaaosta kaaoksena, hän näkee siinä kaikki sen värit ja osaa pitää kokonaisuutta kauniina. Niar tietää, ettei Zenith tahtonut tappaa häntä, ei, vaikka hän onkin ainoa, jonka Avarissa pystyisi saamaan hengiltä.

Zenith tahtoi jotakin muuta. Ja sen hän on saanut. Hän seisoo kylmenevää puuta vasten sidottuna, eikä hänen selässään ole enää siipiä hankaamassa puuhun. Hän hymyilisi, jos tilanne ei tuntuisi kertakaikkisen epätodelliselta. Hän odottaa Kuun nousua taivaalle ja saattajan, Xanderin saapumista hänen luokseen.

Tämän teon myötä hän pääsee Lasiaan. Nyt hymy suostuu jo tulemaan punaisille huulille.