[JOSSAIN]
Minä näin Ron tänään jonkun toisen kanssa. Nuori ja vaalea, ei täältä kotoisin, sen näki kauas hänen hapuilevasta olemuksestaan. Ovi oli raollaan, kuulin heidän äänensä ja tällä kertaa erotin, mitä he puhuivat. Nuorukainen oli työnhakija.
Tänään on hyvä päivä. Muistan, kuka olen. Minulla on nimi. Identiteetti.
On ikävä Rota. Pohdin, olenko sittenkin rakastunut häneen. Tänään muistan, kuka hän on ja miksi hän on täällä. Olen kiitollinen, että edes hän on suonut minulle lempeyttään kaiken sen muun välissä. Kuristavat kädet ja viillotkin ovat rakkautta. Hän sentään näkee minut. Katsoo minua. Kukaan muu ei koskaan tee niin. Monesti tuntuu, ettei minua ole olemassa.
Ron seurassa ollut vaalea nuori näytti kauniilta. Kerrankin olin tarpeeksi läsnä itsessäni nähdäkseni ympäristöni selkeästi. Hänellä oli aivan vaalea tukka ja tavallisen kansalaisen vaatteet. Hän katsoi tähän huoneeseen. Tiedän, mitä Ro ajattelee siitä, jos hänkin huomasi sen. Minua ei saa nähdä. Minä olen salaisuus. Pinnan alle piilotettu kipu, jota ei saa kaivaa esiin.
Kaipaan Rota. Olisipa hän tässä silittämässä päätäni. Tällaisina päivinä tahtoisin vain jonkun sanomaan, että minulla ei ole hätää. Koskemaan minua hellästi. On päiviä, jolloin kaipaan vain lämpöä kertomaan, että olen tässä; olemassa yhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti