Viides kirje
Olen valmis. Täällä jonakin muuna
viettämäni aika on kuluttanut itsensä pois. Olen vihdoin oma
itseni, valmis tekemään ratkaisuja ja päätöksiä ilman
ihmisyydellä sumennettuja silmiä. En voi kirjoittaa sinulle
yksityiskohdista, vaikka haluaisinkin, sillä pelko kirjeen
joutumisesta vääriin käsiin on liian suuri. Mutta tiedäthän sinä
nämä ajat. Mikään ei ole koskaan varmaa, ja olemme kaikki
turtuneet sen tosiseikan edessä.
Värini ovat palanneet. Värit ja
suunnaton kakofonia sisälläni. Enää en täyty kaihertavista
kuiskauksista, olen siellä, missä minun tuleekin olla. Tämä
tuntuu kodilta. Voin kohdata paikan kuin paikan aistieni läpi. Ne
eivät petä minua kuten aiemmin, ne toimivat vakoojinani.
Tapasin erään, jonka tunnet. Hän
lausui nimesi. Muuta heräämiseeni ei tarvittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti