maanantai 29. lokakuuta 2018

Verivalhe: viides kirje


Viides kirje

Olen valmis. Täällä jonakin muuna viettämäni aika on kuluttanut itsensä pois. Olen vihdoin oma itseni, valmis tekemään ratkaisuja ja päätöksiä ilman ihmisyydellä sumennettuja silmiä. En voi kirjoittaa sinulle yksityiskohdista, vaikka haluaisinkin, sillä pelko kirjeen joutumisesta vääriin käsiin on liian suuri. Mutta tiedäthän sinä nämä ajat. Mikään ei ole koskaan varmaa, ja olemme kaikki turtuneet sen tosiseikan edessä.

Värini ovat palanneet. Värit ja suunnaton kakofonia sisälläni. Enää en täyty kaihertavista kuiskauksista, olen siellä, missä minun tuleekin olla. Tämä tuntuu kodilta. Voin kohdata paikan kuin paikan aistieni läpi. Ne eivät petä minua kuten aiemmin, ne toimivat vakoojinani.

Tapasin erään, jonka tunnet. Hän lausui nimesi. Muuta heräämiseeni ei tarvittu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti