sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Valosta annettu: epilogi


Epilogi: Täytetty

On kesäyö, kun nainen kuulee sen jälleen. Kutsun, joka on asunut hänen rinnassaan ikuisuuden. Nyt, ikuisuuden jälkeen, valon toisella puolen, nainen kokee vihdoin olevansa valmis. Hän nousee rakkaimpansa viereltä ja kulkee parvekkeelle täydessä hiljaisuudessa. Ääni vetää häntä puoleensa, hän tietää, mitä tekee, kun astelee paljasjaloin yöhön.

Hänen tehtävänsä on täytetty jo kauan sitten. Hän elää nyt täyttä elämää, valosta annettua. Se on yhä päivittäistä taistelua, aivan kuten sen kuuluukin olla. Valo on enää pelkkää pehmeää helkettä naisen rinnassa. Se ei vaadi häneltä mitään eikä hän siltä. Se on tullut katsomaan häntä, tervehtimään pitkästä aikaa. Hei, maailma. Tässä minä olen, lapsesi, omaksesi muovaama. Minä seison jälleen edesssi paljaana, tehtäväni on täytetty.

Nainen ojentaa kätensä ja vastaa valon kutsuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti