Iltapäivän aurinko piirtää varjoja seinille. Rashna makaa sängyllä selällään ja kuljettaa sormiaan kuvioiden päällä. Varjot, koko maan vaarallisin asia. Silti Rashna sivelee niitä hellästi kuin ne olisivat osa häntä. Aurinko maalaa koko huoneen kullanpunaansa, sävyt ovat teräviä, mutta lempeitä. Purppuraa ja syvänkultaista. Rashna itse on vain yksi koriste kuninkaallisessa huoneessa. Tänäänkään ei tapahdu mitään. Ei maailmalla koskaan tapahdu.
Joku astelee huoneeseen, kumartuu nähdessään sängyllään loikoilevan prinssin. Rashna nousee istumaan ja ristii jalkansa. Varjot jatkavat tanssiaan seinällä. Huoneeseen saapunut vanhempi nainen on pukeutunut palvelijan valkoiseen asuun. Rashnan syaaninsininen oloasu on räikeä palvelijan olemukseen nähden. Varimean palatsissa jokaisella on paikkansa. Rashna ei muista palvelijoittensa nimiä, vaikka hänen äitinsä kutsuu heitä aina nimiltä.
”Teidän korkeutenne, on iltapäiväruokailunne aika”, nainen sanoo riiputtaen päätään nöyrästi. Rashna tietää eleen pakolliseksi, mutta tänään sen alistuva sävy saa hänen sisimpänsä kihelmöimään. ”Iltapedikyyri on myös jo valmiina. Tahdotteko tänään erityiskäsittelyn?”
”Tahdon olla koko illan rauhassa.”
”Teidän korkeutenne –”
”Tarkoitan, mitä sanon.”
Kaikesta hääräävät palvelijat eivät rentouta Rashnaa laisinkaan. Prinssi katsoo palvelijansa menoa ja tietää, että nainen tekee vain rutiininomaisesti työtään. Siinä ongelma onkin. Sellainen ei kiinnosta Rashnaa. Kaikki palatsissa ovat hänen ympärillään vain siksi, että hän on sattunut syntymään kuningatar Adrastea El Varinin pojaksi. El Varinin nimi tekee hänestä tärkeän. Rashna lysähtää takaisin sängylleen, varjot ovat jo siirtyneet. Päivä hiipuu kohti iltaa.
Varjot tummenevat. Niiden seasta Rashna löytää itsensä usein. Jumalten tahdon vastaisesti hän tietää pimeän huutavan nimeään. Se on kuiskinut hänelle jo pitkään. Varjoveli pimeydessä. Rashna tuntee olonsa heikentyvän päivä päivältä, mutta kukaan palatsissa ei saa tietää siitä. Kenenkään ei tarvitse nähdä, kuinka lähellä heidän prinssinsä on täydellistä romahdusta. Jos varjo nykäisisi, Rashnalla ei olisi paljoakaan voimia taistella vastaan.
Huoneen ovensuussa seisoo jälleen joku. Hetken Rashna kuvittelee siluetin kuuluvan äidilleen. Mutta ei äiti tulisi tänne. Äiti ei koskaan katso häneen hetkeä pitempään. Huoneeseen saapuu pitkä, solakka mies, jonka tummanvioletti kaapu ulottuu maahan saakka. Mustat hiukset soljuvat selässä valtoimenaan. Sirius. Mies, joka on ollut palatsissa jo ennen Rashnan syntymää. Tämän miehen katseen alla Rashna on oppinut kävelemään ja puhumaan. Ja haluamaan.
”Hei, Sirius.”
”Teidän korkeutenne.” Kujeileva, taipuisa ääni. Kaikkien vuosien jälkeenkin Sirius kutsuu Rashnaa yhä hänen korkeudekseen. Rashna ei pistä sitä pahakseen, se saa hänen koko kehonsa kihelmöimään. ”Tulin tänne vain ilmoittamaan, että teidän huominen vierailunne Varimean suurtorilla on peruttu, sillä torilta on saatu kiinni kultistiksi epäilty henkilö. Hänen kuulustelunsa käydään huomenna aamunkoitteessa.”
Kultisti? Rashna kurtistaa kulmiaan. Sen vuoksi palatsissa on ollut niin hiljaista tänään. Kaikki ovat olleet kiireisiä kuulustelun järjestelemisessä. Rashna huiskauttaa kättään. Yksi kultisti sinne tai tänne. Hänen äitinsä hirttäisi tämän joka tapauksessa. Kultisteilla ei ole oikeutta elää. Veljen kannattajilla ei koskaan ole. Eikä kenelläkään muullakaan, joka rikkoo olemassaolollaan kutojattaria vastaan.
”Kuule, Sirius…” Rashna aloittaa venyttelevästi. Hän ei ole vieläkään vaivautunut nousemaan silkillä koristellusta vuoteestaan. Sormenpää piirtää yhä kuviota seinään. ”Ajatteletko sinä koskaan, miten paljon veljen kannattajia tässä maailmassa on? Pelkästään Varimeasta löydetään vuosittain kymmeniä epäuskoisia ja uskottomia.”
”Minä en juuri vaivaa mieltäni sellaisilla asioilla. Meidän kuningattaremme hoitaa kutojatarten maanpäällisenä sanansaattajana sellaiset ongelmakohdat vaivatta.”
Kuningatar. Aina äiti. Joskus Rashnan tekisi mieli huutaa jokaiselle palatsissa, että unohtakaa kuningatar, katsokaa häntä, hänessäkin virtaa El Varinin veri. Hän on heidän seuraava hallitsijansa. Kansa rakastaa häntä. Palvoo häntä kuin kutojatarten tahto kulkisi jo hänen kanssaan. Palatsi ei tee samaa. Hovissa häntä kohdellaan yhtenä muista. Nimettömät ja värittömät palvelijat tekevät vain työtään. Inhimillisyys loistaa poissaolollaan. Mutta kunhan kutojattaret kaikkeudessa ovat tyytyväisiä. Kunhan kuningatar hymyilee. Rashna vetää yhden tyynyistä kasvojensa eteen ihan vain kokeillakseen, miltä se tuntuu.
”Teidän korkeutenne!” Sirius älähtää. ”Älkää.”
Sirius istuutuu sängynlaidalle välittämättä etiketistä. Hän kiskaisee purppuraisen hapsutyynyn prinssin kasvoilta. Rashna alkaa nauraa.
”Joskus minä ajattelen, että tavallaan ymmärrän niitä, joiden varjot viedään. Heillä ei ole enää muuta jäljellä.”
”Te olette äärimmäisen vaarallisilla vesillä, teidän korkeutenne. Teinä en jatkaisi edes minun seurassani.”
”Mitä merkitystä sillä on!” Rashnan ääni kohoaa korkeammalle kuin hän oli ajatellut. ”Kukaan ei voi todistaa, että mitään veljeä on koskaan ollut olemassakaan. On vain kutojattaret, jotka ovat kutoneet kaiken olevan. Siinä se. Kuka tietää, että on olemassa heidän veljensä, joka kutoi maailmaan varjot ja kurottaa niiden kautta ihmissydämeen?”
Siriuksen aina yhtä leikkisät violetit silmät ovat ilmeettömät. Nauru kuolee Rashnan äänestä. Hän puristaa kättään tiukasti silkkipeittoa vasten.
”Anteeksi. Tämä on ollut erittäin sekava päivä.”
”Veljen olemassaolon kyseenalaistaminen kuulostaa samalta kuin kieltäisi kutojatarten olemassaolon. Teidän kannattaa välttää sellaista puhetta, teidän korkeutenne.”
Teidän kannattaa. Ei teidän pitää. Siinä on ero. Rashna on aikuistuessaan oppinut lukemaan Siriusta ja miehen ilmassa leijuvia sanoja, joihin tarttuminen on aina tuntunut haparoinnilta.
”Sitä paitsi”, Sirius sanoo pudistellen päätään, ”te puhutte nyt hyvin ristiriitaisesti, jos sallitte huomioni. Kultistit eivät ole sama asia kuin he, joiden varjot viedään.”
”Mutta varmasti kaikkien kultistien varjot on viety.”
”Teidän korkeutenne, teinä en jatkaisi tätä keskustelua pitemmälle. Minä voin vielä katsoa tämän ohi, mutta hovi ei pitäisi puheenaihetta yhtä suopeana.”
Rashna tietää, ettei veljestä ja tämän varjoista saisi mainita sanallakaan. Laetan kuningaskunnalla on pitkä historia kaiken varjoveljeen liittyvän hävittämisessä. Rashna kääntyy kyljelleen ja huokaisee. On niin tylsää, että hän on alkanut koetella rajojaan. Kyllä hän tietää veljen ja tätä sisarten sijasta palvovat kultistit pahoiksi. Sitä he ovat tälle maalle.
Rashna tietää myös, että veljeä ei karteta vihasta vaan pelosta. Hän on jo lapsena oppinut tuntemaan molemmat tunteet ja tietää, että pahanilkisen jumalan pelkääminen saa kansan tekemään mitä epätoivoisempia tekoja. Veljellä on kyky kontrolloida ihmistä varjosta käsin, jos tämä heikkenee riittävästi. Rashna on nähnyt ihmisten putoavan polvilleen ja huutavan. Hän on nähnyt, kuinka varjo vie järjen katseen takana. On huutoa, joka kaikuu seinissä ikuisesti.
”Teidän korkeutenne… Oletteko te kunnossa?” Siriuksen pehmeä ääni. Tämä mies on aina ollut siinä. Järkähtämätön ja joskus kovakin. Siriusta ei voi pitää. Sirius on luotu tulemaan ja menemään. Ehkä juuri siksi Rashnan rintaa puristaa niin lujaa.
”Olen, kiitos, Sirius. Tänään ei vain ole kiinnostava päivä.”
”Harmistuitteko, koska ette voi mennä huomenna esittäytymään kansalle? Tiedän, että kansa odotti teitä saapuvaksi. Teitä rakastetaan tuolla ulkona.” Sirius nyökkää kohti avonaista kaari-ikkunaa. Rashna huokaisee syvään.
Sirius istuu yhä sängyllä. Rashna hivuttautuu aavistuksen lähemmäs, hänellä ei ole enää syytä ujostella miehen edessä. Hän on nyt aikuinen itsekin, kykenevä kantamaan vastuun omista valinnoistaan. Rashna istuu tyynesti Siriuksen vierellä, kun ovensuulle ilmaantuu jälleen joku.
Valkopukuisen palvelijan tummilta kasvoilta ei heijastu mitään. Rashna vetäytyy vaistomaisesti kauemmas Siriuksesta.
”Teidän korkeutenne, teidän äitinne odottaa seuraanne kolmannen kerroksen salissa.”
Rashna nyökkää, antaa eleellään palvelijalle luvan poistua. Hän katsoo Siriusta pitkään. Hänen äitinsä? Kuningatar ei koskaan halua pojaltaan mitään. Jokin lepattaa Rashnan rinnassa, eikä prinssi voi tehdä mitään sen estämiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti