Polte

(Ajalta ennen Valosta annetun alkua)

SV: seksin kuvaus

Mies oveni takana on kaikkea muuta kuin kuvittelin hänen siskonsa perusteella. Hänen siskonsa on pieni ja kova, mutta hänen kasvonsa hehkuvat kuin aurinko olisi laskeutunut niille. Leveät hartiat, mutta hintelä keho. Kauttaaltaan poikamainen. Saan väristyksiä jo ennen kuin kohtaan miehen silmät. Lempeän ruskeat.

”Oletko sinä Julius?”

”Oletteko te herra Alden?”

”Oikea mies. Tule toki peremmälle.”

Julius on paljon siskoaan pitempi. Hän näyttää kasvupyrähdyksensä saaneelta teinipojalta, vaikka hänen täytyy olla yli kaksikymmentävuotias. Jokin Juliuksen hontelossa olemuksessa erottaa hänet muista pojista, jotka käyvät luonani. Se ei johdu pelkästään siitä, että Julius on täällä tekemässä työtään toisin kuin kaikki ne muut. Mitä pitempään hänen käsiään katson, sitä enemmän tahdon ne keholleni.

Kuuntelen Juliusta vain puoliksi. Hän puhuu Ragnarista ja tarkastuskäynneistä. Hänen siskonsa kertoi minulle jo kaiken, mutta siitä Frida ei osannut varoittaa, että hänen veljensä on oikea aarre. Viaton ja innoissaan. Maailma ei ole vielä tappanut kiiltoa hänen silmissään. Koko ruumistani pakottaa.

Lopulta en kuuntele häntä enää ollenkaan. Tuijotan vain, kuinka hän hymyilee varoen kuin ei aivan tietäisi, kuinka tällaisessa tilanteessa ollaan. Ragnarin pikku kätyri. Jos olisin tiennyt sen vanhan miehen lähettävän luokseni näin ihastuttavan olennon, olisin voinut jopa kiittää. Käyntien todellinen syy saa minut kuitenkin kiristelemään hampaitani. Juliuksen luontainen viehätysvoima ei poista tilanteelta sen mätää pohjaa. Minua kuvottaa, että Ragnar kuvittelee voivansa holhota minua lähettämällä pikkupojan siskoineen minua kaitsemaan.

Minäpä tiedän, mitä tällaisille pojille tehdään. Nojailen keittiötasoon, varastan Juliukselta katseita, kaikki aivan huomaamatta. Kun Julius tekee lähtöä, kompastun eteisen punaiseen mattoon niin aidon oloisesti, että miltei oikeasti rävähdän lattialle. Julius ottaa minut kiinni ennen kuin kaadun. Hänen kätensä ovat lämpimät. Vaikka käsivarret ovat vielä melko ohuet, hän pitelee minua kuin kallisarvoista aarretta, jota ei saa päästää putoamaan. Sulaisin hänen käsivarsilleen, jos sallisin sen itselleni jo tässä vaiheessa. Hetki kestää vain muutamia sekunteja, mutta se kertoo minulle tarpeeksi. Tämä poika on voitettavissani. Unohdan Ragnarin ja Fridan, kun Julius hymyilee minulle ulko-ovella savuketta sytyttäessään.

”Sytytä minutkin.”

Julius räpyttelee silmiään juuri niin pitkään kuin toivoinkin. Ojennan hänelle hymyillen savukettani. Ymmärrys leviää ilahduttavan hitaasti Juliuksen kasvoille. Hän sytyttää tupakan hiljaa, olen erottavinani poskilla hienoisen punan, joka tuskin on pakkasen piirtämä.

”Kiitos, herra Alden. Me näemme taas.”

Haluaisin pyytää häntä kutsumaan minua vain etunimellä, mutta pidän hänen virallisesta otteestaan. Pieni tarkistaja, niin ahkera. Sormenpäissäni kihelmöi. Me todellakin näemme taas.

*

Kun Julius löytää seuraavan kerran ovelleni, hän läimäisee sen lujaa kiinni perässään ja painautuu minua vasten jo eteisessä. Kädet hapuilevat kehoani, toinen pysähtyy niskaani ja vetää minut pitkään, pehmeään suudelmaan. Julius koskee kiihkeästi, miltei liian nopeasti, aivan kuin minä voisin karata hänen otteestaan milloin tahansa. Nuorta intoa. Julius ei vielä tiedä, minne hän haluaa koskea, mitä hän uskaltaa kokeilla.

Julius nostaa minut syliinsä. Mitä ikinä odotinkin uudelta tapaamiseltamme, en tällaista rohkeutta. Hän pitelee minua varmasti, miltei hellästi ja kuljettaa minut olohuoneen punaiselle nojatuolille. Minusta pääsee yllättynyt hengähdys.

”Etkö tahdo…”

”Tahdon.” Suutelen häntä. ”Ota minut nyt heti.”

Julius asettelee minut syliinsä ja vie kätensä vyöni soljelle. Kaikki tapahtuu nopeasti, miltei vaivattomasti. En muista, milloin joku olisi ollut kanssani näin innokas, täynnä paloa, joka miltei sokaisee minut loistollaan. Julius on täydellinen. Juuri sopivan tietämätön ja haparoiva. Se on sietämättömän viehättävää. Annan Juliuksen koskea minua kaikkialta. On niitä, joiden en anna edes riisua minua kokonaan. Kaikki eivät saa tulla niin lähelle. Mutta hän saa, hän tulisi käymään täällä vielä monesti, sillä Ragnar ei päästäisi minua helpolla. Minua alkaa naurattaa. En saa ajatella sitä vanhaa ukkoa, kun ihana poika suutelee kaulaani.

Julius on nopea. Hänen kosketuksessaan on intoa, mutta ei kokemusta. Tunnen, miten paljon hän haluaa minua. Hänen on täytynyt ajatella, mitä tekisi minulle, kun näkisi minut taas. Ajatus siitä saa minut miltei tulemaan Juliuksen syliin.

”Saanko…” Julius nostaa minua paremmin itseään vasten. Hänen kätensä hivuttautuu selkääni pitkin alemmas. Oi. Tätä minä en odottanut. Hymähdän. Nyökkään Juliukselle, asetan itseni paremmin häntä vasten, jotta hän voi tulla sisääni.

”Oletko varma?” Suuret, ruskeat silmät. Neitsyt. Hänen on pakko olla neitsyt. Vääntyilen Juliuksen sylissä, hän on niin uskomattoman ihana.

”Olen”, kumarrun kuiskaamaan hänen korvaansa.

Kun hän hetken päästä on sisälläni, ainoa asia, jota kykenen ajattelemaan, on se, että minun täytyy olla hänen ensimmäisensä. Olen ainut maailmassa, joka on saanut tuntea hänen hienoisen värinänsä, varovaiset, kunnioittavat kosketuksensa, joiden polte voisi sytyttää koko paikan liekkeihin. Hän ei vielä uskalla päästää itseään täysin irti. Kenties hän arastelee, kenties hän ei vielä tunne voimiaan. Joka tapauksessa minä olen taivaassa.

Kaiken jälkeen makaan huohottaen hänen sylissään. Hän silittää kylkeäni aivan hiljaa, painaa lempeän suudelman päälaelleni. Tässä kohdassa olisin häätänyt kenet tahansa iholtani. Minua ei silitellä ja hellitellä, kukaan ei saa jäädä tyydytettyään minut. Mutta Julius on siinä ja pitää minua niin suurella lempeydellä, että edes minä en tohdi häätää häntä. Painan pääni hänen kaulalleen ja jään siihen. En vielä tiedä, mitä se merkitsee, mutta annan sen tapahtua.